Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 7. luukku: pipareita

Osallistuimme Dominicin kanssa Chilen pääkaupungissa Santiagossa järjestettäviin suomalaisiin pikkujouluihin. Me veimme juhlaan mukanamme pipareita. Ensimmäisen kerran tein koristeet pikeerillä ja oli kyllä todella paljon helpompaa kuin vesi-tomusokerisekoituksella! 

Dominic osallistui sekä leipomiseen että koristeluun. Tosin nämä taiteellisemmat piparit jäivät kotiin. Mielikuvituksettomammat minun tekemäni lähtivät juhliin mukaan.

Kirjoitin pipareihin Suomen kaupunkeja.

Tein unikkoja.

 
Domskun ja Mian yhteistyön tuloksia.

Dominicin taiteellisia koristeluja.

 Muumit juhlimassa

Ja vielä vihreitä Nuuskamuikkusia. Piparit tekivät juhlissa erittäin hyvin kauppansa :)

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvä Suomi!


Tänä aamuna Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi Tomecossa järjestettiin minimaraton, jonka ainoa osallistuja vei Suomen voittoon! Jeee! Onnea 99-vuotiaalle Suomelle!



Joulukalenterin 6. luukku: SUOMI


Osallistuin lokakuussa Santiagossa pidettäville gourmet- ja kulttuurimessuille Suomen suurlähetystön ja suomalais-ruotsalaisen kahvila Celesten kanssa. Yläkuvan nappasin kassista, jonka päälle laitoin kaksi tekemääni tonttua. Siitä tuli mielestäni ihan edustuskuva! 

Tonttuni pitivät minulle seuraa teetauolla.

Tonttupolskaa myyntipöydällä

Mitä makuja eniten kaipaan Suomesta? Silakoita, ahvenia, siikaa, kantarelleja, suppilovahveroita, tatteja, uusia perunoita, irtokarkkeja, turkulaista italialaista pitsaa :D, puolukoita, päärynä-, salmiakki-, ja lakritsijäätelöä. Graavilohi oli ennen listalla, mutta kun aloin tehdä sitä itse, se poistui kaivattavien joukosta. Naudan filepihviä ikävöin myös monta vuotta, mutta nykyään olen tottunut täältä saataviin pihveihin niin, että kriisi on ohi. Ruisleipääkin teen itse. Santiagon tapahtumassa sain herkutella kahvilan antimilla.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomelle ja suomalaisille!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 5. luukku: Nopea Teräsmies puku pojalle

Lisää ideoita teepaidoista tänään!

"Äiti, milloin teet minulle Superman-vaatteet?" tätä kysyttiin joka päivä niin monta kertaa, että muiden ompelutöiden välissä oli pakko ehtiä surauttamaan Superman-puku, kun kerran Batman-kostyymi ei enää riittänyt. Muistin, että kirppikselle menevien vaatteiden kasassa oli sininen teepaita. 

Leikkasin fleecekankaasta Teräsmies-merkin ja vyön, Ompelin ne siksakilla paitaan.

Tättädää, Suuuupermääään! Vielä äidin vanhan hameen vuorista punainen viitta ja supermän on valmis käyttämään superpoweriaan - Saagaan ainakin menee ihan täydestä :D

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 4. luukku: Teepaidasta sohvatyyny

Tässäpä teille joululahjaidea, vielä ehtii tehdä! Jos sinulla tai läheiselläsi on rakas teepaita, jota ei enää tahdo/voi käyttää, voit surauttaa siitä kivan tyynyn. Minä olen saanut tämän teepaidan äidiltäni. Jossain vaiheessa keräsin chihuahua teepaitoja, mutta nykyään niitä on niin pilvin pimein, että innostus lopahti jo vuosia sitten. Tätä t-paitaa olen käyttänyt todella paljon ja siihen oli tullut pari rasvatahraa, jotka eivät lähteneet millään pois. Kaikkea kokeilin monta kertaa. Tahrat eivät näy kunnolla kuvassa, mutta olivat niin silmiinpistävät luonnossa, etten kehdannut paitaa enää pitää. 

Chihuahuatyynyä taas olen kuolannut jo vuosia. Suomessa niitä näkyy olevan myynnissä ja myöskin netissä, muta ei tietenkään täällä Chilessä... Nyt tein sellaisen itse. Pitseillä ja muilla pikkukoristeilla peitin rasvatahrat. Kankaaksi valitsin kiiltävän vaalean kankaan, jota olen säilyttänyt kauan, enkä ole keksinyt sille sopivaa käyttöä. Trikookankaan taakse silitin liimakankaan tueksi. Alas ompelin vetoketjun jostakin vanhasta vaatteesta. Nyt tyynyn saa helposti pois ja päällisen pestyä.

Tällä idealla saa myös lapsen rakkaimmat liian pieniksi käyneet vaatteet näkyville, eikä vain sullottua varaston laatikkoon.

Huomenna uusi idea teepaidasta!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 3. luukku: yllätyksiä askeissa

Tulitikkuaskeihin voi sujauttaa joululahjoja... 

...ja kalenteriyllätyksiä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 2. luukku: joka vuosi samat kalenterit

 Jouluna 2015 äitini tuli Chileen ja toi minulle teejoulukalenterin. Jokaiselle päivälle tuli erilainen yrttiteepussi. Minusta kalenteri on niin ihana, että tietty säästin sen ja nyt marraskuun lopulla täytin kalenterin uudelleen erilaisilla pussiteelaaduilla. Marraskuun viimeisenä iltana avasin kalenterin teekomeroni hyllylle ja oikein odotan aamua, että saan juoda aamun ensimmäisen teekupillisen kalenteristani! Laitoin niin, ettei peräkkäisille aamuille osu sama tee. Neljä kertaa vastaan osuu oikein erikoisherkku :)

 Marraskuun viimeisenä päivänä pojan joulukalenteri ilmestyi olohuoneen seinälle. Poika oli vähän ihmeissään, kun luukuissa ei ollut mitään. Kun poju meni nukkumaan, tontut alkoivat rapistella parvella ja sieltä ilmestyi pussillinen pikkupaketteja, jotka löysivät tiensä kalenterin taskuihin.

Kolme yllätystä vielä puuttuu, mutta tuskinpa poika sitä huomaa. Ne ilmestyvät sinne kyllä ajoissa. Tein tämän joulukalenterin muistaakseni jouluna 2009. Silloin täytin taskut miehelleni, joka ei osannut olla kalenterista niin innostunut kuin joulukalentereihin tottunut ihminen voi olla. Chilessähän joulukalenterit ovat aika harvinaisia, ei mikään sellainen juttu, mikä jokaisen lapsen tulisi saada. Nykyään kyllä marketeissa näkyy pari suklaakalenteria, mutta siinä se valikoima sitten onkin. 

Tähän joulukalenteriin en koskaan tehnyt numeroita. Ajattelin tehdä ne myöhemmin, mutta olen huomannut, että on paljon kätevämpää, kun numeroita ei ole. Tällöin voi laittaa sopivankokoisen yllätyksen sopivaan taskuun ja merkata lapuilla numerot. Eri päivien yllätysten koko kuitenkin on vaihdellut vuosittain. 

Tänä vuonna ostin tuon poropussukan kalenterin kylkeen. En ole vielä keksinyt sille käyttöä, mutta varmaan keksin vielä joulukuun aikana jotain hauskaa siihen. Ehkä Domsku voi kirjoittaa joulupukille ja laittaa kirjeen pussukkaan, josta tonttu käy sen hakemassa? Ehkä pussukkaan voi laittaa piirustuksia? Ehkä tonttu laittaa sinne kirjeen ja kertoo, mitä jännää sinä päivänä voikaan tapahtua? Tai ehkä tonttu repäisee ja laittaa sinne jonakin aamuna yllätyksen isille? 

Meidän kuvalliset joulukalenterimmekin ovat kierrätyskamaa. Täältä kun ei saa nättejä, niin käytän samoja Suomesta tuotuja vuorovuosin.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 1. luukku: Jouluradio.fi


Tervetuloa taas seuraamaan JOULUKALENTERIA! Luukuista aukeaa peikkokukkulamaisia jouluvalmisteluja, jouluisia käsitöitä, tunnelmapalasia, lapsen iloa, sisustusta, koirankarvoja ja piparintuoksua. 

Tämä kuva ei ole mikään joulukorttikuva, vaan juhlistimme jouluradion aukeamista. Suomessa oli keskiyö, mutta meillä vasta alkuilta. Dominic ja Olivia laittoivat tonttulakit päähän. Nyt nelivuotias Dominic toitottaa joka päivä:" Jouluradio kuuluu jouluun!" Meillä soi jouluradio aamusta iltaan. Kun Domskupoika on kuulolla, täytyy soida Lastenjoulu. Kun mieheni on kuulolla, täytyy soida Xmas. Tällöin taas Domsku ilmoittaa:" Täytyy laittaa joulupukkilaulut, nyt soi miesten laulut." Kun minä saan olla hetken yksin ja rauhassa (aaaah), soi Klassinen joulu tai Kauneimmat joululaulut. Kun mieheni törmää paikalle, hän sanoo:" A mi me gusta mas musica en ingles, no algo que se cantan en las iglesias."

Voi kun joulun odotus voisi olla kaikille ilon ja onnen aikaa. Nyt kuitenkin ajatukseni ovat heidän luonaan, joilla on surua ja murhetta. Niitähän kaikilla meillä vuorollaan on. Ajattelen häntä, joka ei enää muista asioita. Ajattelen häntä, joka viettää ehkä joulunsa pullon kanssa. Ajattelen häntä, joka istuu tänään kuolevan miehensä vieressä sairaalassa. 

Me olemme menettäneet joulujen alla jo useamman koiran. Koirat ovat meille perheenjäseniä ja suremme niiden poismenoa. Nyt kun Dominic on alkanut ymmärtää, mitä kuolema on, ja kun hän on alkanut ikävöidä kuolleita koiriamme, tuntuu entistäkin pelottavammalta luotsata tätä vanhenevaa karvalaumaamme. Toivottavasti tämän joulun alla emme joudu kokemaan menetystä, sillä syyskuussa vain pari päivää Domincin syntymäpäivän jälkeen menetimme pennun, jota Domsku yhä muistelee. Pari viikkoa aiemmin menetimme emokoiran, jota Dominic on itkien ikävöinyt. 

Toivon kuitenkin, että tämä joulukuu ei tuo meille koirasuruja, eikä muitakaan suruja. Toivon, että te kaikki lukijat myös saatte viettää stressittömän joulunalusajan, tunnelmoida kynttilänvalossa, tehdä mieliasioitanne ja viettää joulun juuri sillä tavalla kuin se itsellenne parhaiten sopii!

Oikein onnellista ja hykerryttävää joulukuuta!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Monalisan hymy


Zaran hymy on aiheuttanut hilpeyttä ystävieni keskuudessa. Ehkä se saa teidänkin päiväänne hymyn huulille :)