Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Tomecossa tapahtuu

Tomeco on meidän lähin kylämme. Se on tuossa kukkulan juurella kilometrin päässä moottoritien toisella puolella. Siellä asuu parisataa ihmistä. Kylässä on yksi asvaltoitu tie, joka on pääkatu. Kylässä on poliisiasema, pieni terveyskeskuksen vastaanotto (ainakin joinakin päivinä), julkinen koulu ja muutama pieni kauppa, josta ei saa juuri mitään muuta kuin tölkkimakrillia, homeisia banaaneita ja inkakolaa ;)i

Ensi viikonloppuna Chilessä vietetään itsenäisyyspäivää. Sen vuoksi kaikki koulut ja muutkin organisaatiot marssivat kaduilla. Tomecossa tapahtuma järjestettiin jo tiistaina. Tomecon koulussa on noin 200 oppilasta, sillä sinne tulevat kaikki lapset laajalta alueelta maaseudulta. Lapset haetaan koulubusseilla.

Tomecon kirkko näkyy kuvassa taustalla. Muut rakennukset ovat asuintaloja.

Oppilaat ja opettajat marssivat Yumbelin kunnanjohtajan, opetustoimenjohtajan, poliisien ja poliitikkojen ohi. 

Marssiin osallistui myös kaksi pientä maalaiskoulua. Tässä kuitenkin Tomecon koulu Escuela Padre Pedro Campos Menchaca.

Taustalla näkyy kylän vesitorni.

Ensin tulee opettajat ja sitten oppilaat. Keskimmäisenä edessä koulun rehtori Señorita Mariana Fuentes. Monella naisopettajalla oli niin korkeat korkokengät, etteivät he oikein osanneet kävellä niillä normaalisti. Oppilaat marssivat koulupuvuissaan, joita pidetään koulussa joka päivä.

Tässä on yhdistetty päiväkoti- ja esikouluryhmä opettajansa ja avustajan kanssa. Näille naperoille käyn antamassa joka viikko kaksi englannintuntia. 

Paikallisten cowboyden klubi (eli club de huasos) ratsasti kulkueessa. Miehillä on tyypilliset huasojen ponchot päällään. Tapahtuman alussa huasot toivat tärkeille henkilöille chichaa, eli viinirypälesiideriä. Se on tapana täällä kaikissa itsenäisyyspäivän kulkueissa.

Kun katsotte yläkuvaa tarkasti, näette kukkulan huipulla kännykkätornin. Sen vieressä on meidän porttimme.

Tapahtuman alussa oli puheita ja tanssia, mutta istuin niin huonossa paikassa, etten saanut tanssijoista kunnollisia kuvia. Tanssijat olivat koulun oppilaita. 

Tässä poseeraa juuri neljä vuotta täyttänyt Dominic minun tekemässäni uudessa takissa :)

Vasemmalla puolella on Tomecon keskustan puisto.

Tämän kuvan reunassa näkyy mies. Tuollaisia lierihattuja täällä miehet käyttävät varsinkin maaseudulla.

Mikäli lähdemme katselemaan tänä viikonloppuna itsenäisyyspäivän hulinoita, saatan saada napattua kuvia tyypillisistä naisten kansallisasuista. Ne päällä tanssitaan cuecaa. Chile on siitä erikoinen maa, että monet miehet varsinkin maaseudulla käyttävät kansallispukujaan ympäri vuoden, kun taas naiset käyttävät niitä vain edustustilaisuuksissa ja cuecaa tanssiessaan.

Melkein kaksivuotias kummityttöni sai uuden kansallisasun ja hän on siinä valtavan söpö! Dominic ei ole vielä saanut huason asua, sillä emme ole kovin kansallismielisiä mieheni kanssa. Sitten kun Dominic aloittaa koulun, on kansallisasun hankkiminen pikkupakko. Täällä kansallispukuja myydään jopa supermarketeissa.

torstai 1. syyskuuta 2016

Vallilan Aurajokea Chilestä! Voiko tämä olla totta?


Kun kävin viimeksi Suomessa, minun teki kovasti mieleni ostaa palanen Vallilan Aurajoki -kangasta muistoksi synnyinkaupungistani. Ajattelin, että voisin tehdä siitä kotiini jotakin, vaikkei se tyylillisesti meille sovikaan. Matkalaukkuni kuitenkin olivat jo aivan täynnä ja kankaan hintakin oli niin kallis, että päätin jättää ostamatta. Ja hyvä niin. Eilen kävellessäni Concepcionissa huomasin uuden kangaskaupan. Meinasin pudottaa silmät päästäni, kun näin Vallilan kangasta! Siellä oli myös Ikean kankaita myytävänä. 


Kangas on paksua puuvillasekoitteen tuntuista, en tiedä, onko se puhdasta puuvillaa, tuskin. Kysyin, mistä tämä kangas heille lähetetään, Turkista kuulemma.  Ostin yhden palan kangasta ja joskus tulevaisuudessa, kun oikea paikka löytyy, teen siitä taulun seinälle, 

Kauppareissun jälkeen menin katsomaan nettiä ja tosiaan, Vallilan kankaat tehdään Turkissa! Olipa yllätys! Mutta onko sillä turkkilaisella firmalla tosiaan oikeus lähettää näitä Vallilan kankaita (myynnissä oli toinenkin kuosi) Chileen? Onko tämä kuosi painettu luvattomasti toisenlaiseen kankaaseen, vai onkohan Suomessa myytävä Aurajoki -kuosi painettu tällaiselle samanlaiselle paksulle kankaalle?

Ihmetyttää kovasti, kun metrihinta täällä oli vain noin 6 euroa/metri ja Suomessa kangas maksaa yli 20 euroa/metri.


Tosin, onhan täällä myynnissä aitoja Ikean kankaitakin, joten onhan tuon kankaan aitous mahdollista. En tiedä, miksi minua kuitenkin epäilyttää tämä asia. Ehkä siksi, että ostin täältä vuosia sitten
luvattomasti Chileen lähetettyjä Taika-lautasiakin, joista oli vain Iittalan merkki peitetty!

Te, joilla sattuu olemaan Vallilan kangasta, miltä yläkuvan kangas tai painojälki näyttää? Onko teksti tuolla tavalla suttaantunut kankaan reunassa?


Matildainen ottaa rennosti, eikä häntä kiinnosta vallilat sinne eikä tänne! Mukavaa torstaita kaikille!

lauantai 27. elokuuta 2016

Sulassa sovussa riisiastialla

Nam, nam, makkaroidenkeittovedessä haudutettu riisi maistuu karvakorville!

maanantai 22. elokuuta 2016

Tonttujen lempeä

Talvioiden aikaan tonttujen lempi leiskuaa...


...mutta arvatkaapa mitä! Näistä ei kumminkaan tullut paria, vaan tonttutyttö lähtee Suomea kohti toisen tonttu-ukon saattelemana :)

Mikäli tahdot vaaleasävyisen kotitontun vahtimaan lukaaliasi, tämä kuvan urosyksilö olisi vapaana lähtöön. Hänen lentolippunsa maksaa 10 euroa.

Vielä teillä on mahdollisuus tilata Tonttupuodista tonttuja edulliseen kesähintaan 35 euroa/kpl. Syyskuun alusta lähtien tontut tulevat olemaan normaalihintaisia. Laitoin Facebookin Tonttupuotiin lisää kuvia.

Teen siis tontut toivomusten mukaan valkoisella tai harmaalla parralla, silmillä tai ilman. Vaatteiden väreihin voit myös vaikuttaa. Teen myös perinteisillä joulutonttuväreillä.

---

ILMOITUSASIAA:

Olen lähettänyt kaikille sitä pyytäneille kutsun suljettuun blogiini. Saattaa olla, että kutsu on mennyt roskapostikansioosi. Ainakaan 14 kutsuttua ei ole kirjautunut uuteen blogiin. Jos teillä on ongelmia, laitta minulle sähköpostia, niin lähetän uuden kutsun. 

Lisäksi kaksi sähköpostiosoitetta on lähettänyt vikaviestin, eli kutsu ei ole tullut perille. Ota yhteyttä, jos et ole saanut kutsua.

Mikäli tahdot tulla mukaan suljettuun blogiini, käy lukemassa ensin tämä postaus. Klikkaa.

Suljettuun blogiin tuli uusi postaus tänään...tarina jatkuu :)

lauantai 20. elokuuta 2016

Yksitoista vuotta sitten oli näin...


                 ...ja viime vuonna oli näin:






Niin se elämä ja suhde muuttuu pussailusta kottikärryjen työntämiseen kuraiset saappaat jalassa, mutta taakkana on maailman suurin aarre!

Viime vuonna päätimme ottaa kuvia kymmenennen hääpäivämme kunniaksi. Kuvat piti ottaa juuri silloin, kun luumupuu olisi kukassa. Harmiksemme mieheni oli juuri silloin vasta toipumassa leikkauksesta ja on kaikissa kuvissa tönkkö, koska ei voinut juurikaan taivuttaa vartaloaan. Todella monista otetuista kuvista vain muutama on kiva. Lähikuvissa hän näyttää kaikissa melko kärsivältä.  Tämä meidän kolmihenkinen porukka osaa olla mahdoton kuvattava. Kun yksi hymyilee ja katsoo kameraan, kaksi muuta on väärinpäin. 

Mahduimme kuitenkin vielä hääpukuihimme. Mieheni sai kyllä rutata vetoketjuani selässä kiinni, mutta ihan hyvin pystyin hengittämään ;) Hartoillani minulla on mummoni virkkaama huivi, käsissäni toiselta mummolta saamani sormikkaat, päässäni äidin antama kukkaseppele, jalassani kumpparit. Myös miehelläni oli kumisaappaat jalassa.

Kuvaaja, joka nämä kuvat otti, ei ole ammattivalokuvaaja ja se taas näkyy valoissa ja varjoissa. Onneksi hän tosiaan otti niin monta kuvaa, että sieltä muutama kiva löytyi. 







torstai 18. elokuuta 2016

Ompelua pojalle

Tämä miehenalku kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaikka neljä vuotta ei ole vielä tullut täyteen, ostin hänelle jo yhdet 116-senttiset talvihousut. No, oikeasti hänen kokonsa on 110, mutta housut olivat niin kalliit, että tahdon niiden mahtuvan myös ensi talvena. Hyvin niitä voi jo nyt käyttää, kun taittaa kerran sisäänpäin lahkeen.  Sitten kalliista vaatteista halpoihin....Poika tarvitsee uusia pyjamia, sillä hänellä on sellaisia mikrofleecekankaisia kokohaalarimallisia pyjamia vaikka millä mitalla, mutta ne eivät enää toimi. Ennen suosimme kovasti haalareita, ettei selkä jää paljaaksi ja että yövaippa pysyy hyvin. Nyt kuitenkin kun poika on ollut jo pitkään ilman vaippoja ja käy yöllä itse potalla, hän ei saa haalareita itse päälleen takaisin. Kaksiosaiset pyjamat toimivat siis paremmin. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja päätin surauttaa pojalle muutamat uudet. 

Paidan ja housujen kaavat ovat molemmat Ottobresta, mutta eri numeroista. Paita on ihan päiväkäyttöön tarkoitettu ja housut ovat pyjamahousut. Tykkään paljon tuosta paidan kauluksesta ja päätin tehdä pyjamia, jotta opin kauluksen ompelun. Jos saan siedettäviä pyjamia aikaiseksi, voin tehdä ihan päiväkäyttöön tarkoitettuja paitoja myöhemmin. Se olikin hyvä idea, sillä minusta kaulus on aika hankala. Se alkaa melkein väkisin vetää tuosta hihasaumasta lähtevän kanttauksen ja kaula-aukon kanttauksen yhtymäkohdasta. Aaargh.

Housujen kaava on muuten hyvä, mutta vyötärö saisi tulla korkeammalle. Laitoinkin joihinkin lisäosan kuminauhakujalle. 

Pyjama on tehty erilaisista paloista. Raitakankaan ostin silloin, kun Domskuli oli vauva. Oli tarkoitus ommella siitä jotakin, mutta sehän jäi, kun Domskupoika tarvitsi jatkuvaa huomiotani...Nyt kangasta ei enää ollut riittävästi, joten yhdistin siihen vihreää ja keltaista yksiväristä trikoota. Paidan selkäosa on keltainen. Kuvassa paidan alla on toinen paita, joten hihat kiertävät. Normaalissa käytössä tuota ei siis tapahdu, vaan pyjama on oikein hyvä.


Surautin pyjamat myös monta vuotta marinoituneesta koirakankaasta sekä dinosauruskankaasta.


Lisäksi ompelin lämpimiä kotihousuja, joita tässä vetoisassa talossa talviaikaan paljon tarvitaan. Punaiset lököhousut tein isänsä vanhasta collegehupparista. Nuo hirveät fleecekankaat ompelin housuiksi, koska kotihousuille on paljon tarvetta, enkä tiennyt, mihin nuo melko ällöt kankaat käyttäisin. Olen ostanut ne joskus ajatuksena tehdä niistä Domskulle torkkupeittoja automatkoille tai muuta sellaista, mutta Domsku inhoaa peittoja. Potkii ne aina pois. Joten hyötykäyttöön kotihousuiksi ja sen jälkeen kierrätän ne naapurinpojalle, jos niistä on jotain vielä jäljellä ;)

Sitten voisinkin ihmetellä teille tuota kanttaamisen vaikeutta! Käytän lastenvaatteissa sitä kanttaustyyliä, joka Ottobressa opetetaan. Eli ommellan resorista leikattu pala ensin oikeat puolet vastakkain vaatteeseen, sitten kännetään resori nurjalle ja ommellaan oikealta puoleta kaksoisneulalla ja nurjalta sitten leikataan turhat pois. Kyllä minä niin olen mieleni pahoittanut monta kertaa! En saa pysymään kanttausta samanlevyisenä sitten millään. Ja kun ne kohtaavat vaikka hihan saumassa, toinen on leveämpi kuin toinen. Aaargh! Minulla ei ole mitään kantinkääntäjiä, joten on ihan vanhanaikaisesti hoidettava tämä homma, Ei ole minun juttuni, eikä harjoitus ole vieläkään tehnyt mestaria. Koiranvaatteissa käytänkin toisenlaista systeemiä, eli ompelen resorin kaksinkertaisena heti nurjalle puolelle ja sitten käännän sen oikealle ja ompelen yhden ompeleen reunaan. Minusta tämä on helpompi tapa. Tahtoisin kuitenkin oppia tuon toisen, koska kerran sitä lastenvaatteissa suositaan

lauantai 13. elokuuta 2016

Batman-nimpparit

Kahdeksas päivä elokuuta on Domingon nimipäivä. Mieheni on Domingo ja poikani Dominic, joten nimppareita olemme päättäneet viettää samana päivänä. Minä hoksasin edellisenä iltana, että poikain nimpparit ovat seuraavana päivänä, enkä ollut suunnitellut yhtään mitään. Tietty eihän nimppareita nyt tarvitsisi mitenkään erityisesti muistaa, mutta Domsku nauttii niin paljon kaikista yllätysjutuista, joten päätin toteuttaa samanlaiset pikajuhlat oman porukan kesken kuin viime vuonnakin.



Meillä ei ollut kaapissa edes kakkuaineksia, sillä olen jättänyt tosiaan venhänsyönnin minimiin jo ainakin puolitoista vuotta sitten. Mieheni ostaa itselleen valkoista vehnäleipää, mutta minä teen itselleni ja pojalle kaiken kaurasta, rukiista ja muista terveellisemmistä vaihtoehdoista. Tosin poika syö myös täysjyvävehnääleipää. Mieheni on siinä suhteessa niin chileläinen, ettei tahdo valkoisesta venhäleivästään luopua...enkä kyllä jaksaisi edes leipoa sitä määrää, mitä minun täytyisi, jos mieheni söisi yhtä paljon ruisleipää kuin mitä hän syö vehnäleipää!

No, päätin tehdä ihan perinteisen kakun vehnäjauhoista, sillä tiedän mieheni tykkäävän siitä kaikkein eniten. Hän lähti aamulla markettiin Yumbeliin ja pyysin tuomaan pussillisen vehnäjauhoja (ilman leivinjauhetta), mansikkamarmeladia (se on löysää hilloa pussissa) sekä vispikermaa (ei muovipullossa olevaa paksua kermaa eikä "kerma"vaahtojauhetta!) Hän osasi tuoda tällä kerralla ihan oikeat tarvikkeet :)



Eihän minulla ollut pojalle edes mitään pientä yllätyslahjaa, koska olin kokonaan unohtanut nimipäivät. Ajatukseni ovat jo syyskuun synttäreissä...Onneksi kätköistäni löytyi pikkuisia dinosauruksia, joita minulla oli säästettynä koristeluja varten pojan kolmivuotissynttäreille (ne jotka jäivät pitämättä kälyn sydänleikkauksen ja kaiken muun härdellin takia). Lisäksi päätin ommella pikaisesti softshellistä batman-naamion, sillä poika on transformoitunut batmaniksi viimeisen viikon aikana. Eilen leikkasin hänelle vanhasta mustasta hameesta viitan, keltaisesta fleecestä vyön ja tein naamarin harjoitusversion fleecestä, siitä tuli vähän liian iso. 

Tänä aamuna sitten tulostin salaa netistä batman-kuvioita. Leikkasin kangasta ja yritin surautella ompelukoneella niin, ettei Domsku huomaisi, mitä olin tekemässä. Vispasin munia ulkona katsellen, kun poika pyöräili. Vatkasin kermavaahtoa pojan viilettäessä batman-viittansa kanssa pitkin keittiötä. Väitin, että uunissa on kypsymässä ruokaa. Kakkupohjan taiteilin niin ylös verannalle kylmenemään, etteivät koirat saisi sitä käsiinsä.  Alkuillasta sitten sanoin miehelleni, että minun pitäisi nyt pestä alakerran lattiat, joten poikien pitäisi mennä yläkertaan leikkimään. Mieheni katsoi minua hölmistyneenä:" Mitä sinä nyt illalla alat lattioita pestä?" Minä pyörittelin silmiäni:" Etkö nyt tajua?"



Pojat kiipesivät yläkertaan ja sieltä alkoi kuulua iloinen kolina. Minä löysin mustan liekkikankaan kangaskätköistäni ja laitoin sen pöytäliinaksi, Mitään batmanimpää meillä ei todellakaan ole. Teippasin netistä tulostamiani pikkukuvia laseihin ja lamppuun. Tein jouluvaloista batmanvalot teippaamalla niihinkin kuvia. 



Kakusta tuli sellainen kuin nyt vartissa saa aikaiseksi. Väliin banaania, kondensoitua maitoa, mansikkahilloa ja kiiviä. Päälle kermavaahtoa ja turkinpippurirouhetta vähän koristeeksi, koska se on mustaa. Olin ajatellut, että voisin tehdä turkinpippurirouheesta batmankuvion, mutta pelkäsin, etteivät pojat jaksaa odottaa yläkerrasssa kovin kauan, joten luovuin ideasta. Päälle tökkäsin parit batmankoristeet. Pöydälle vielä pojan bätmän istumaan ja siinä se. Sammutin valot ja laitoin tuikkuja ja tunnelmavaloja. Sitten etsin YouTubesta 60-luvun batman-tunnarin ja laitoin sen soimaan. 

Poika kuuli tunnarin yläkertaan ja huusi minulle, miksi soitin batman-laulua. Mieheni sanoi, että menisivät alas katsomaan. Poika tuli hitaasti portaita alas ja jäi katsomaan olohuonetta puolivälissä portaita:" Äiti, miksi on joulu?" Selitin, että oli isin ja hänen nimipäivä ja että pidettäisiin batman-kemut. Soitin batman-tunnaria vielä muutaman kerran ja leikkasimme kakusta siivut.



Poika tykkäsi vaatimattomien pakettiensa sisällöstä. Paketit oli kääritty joulupaperiin, koska sitä ekana löysin ;) Loppuilta menikin leikkiessä pikkuisten dinojen kanssa. Ne laskettiin kaikilla kolmella kielellä. Jokaisella kielellä niitä oli viisitoista, fifteen, quince. Sitten käytiin värit läpi kolmella kielellä. Sitten tulikin meteori ja kaikki dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. 

Tämän jälkeen iltapesulle ja nukkumaan. Ajattelin taas kerran, että onpa hyvä, etten ole perfektionisti. Pieni poika riemastuu silloinkin, kun on vähän nähnyt vaivaa, vaikkei mikään ole lähellekään täydellistä. Perfektionisti ei olisi voinut tehdä vartin hutaisukakkua, vartin koristeluja, paketoida nimpparilahjoja joulupaperiin - niin ja melkein unohtaa koko nimpparit :) Olohuonetta ei ollut siivottu juhlakuntoon, vaatteita ei ollut vaihdettu lököasuista hienompiin, eikä vieraita ollut kutsuttu ja musiikki tuli kännykästä. Silti uskon pojan muistavan vanhempana kaikki tällaiset oman perheen pikkupartyt sadunhohtoisina. 



P.S. Jos ihmettelette, mitä tuo puolityhjä akvaario tekee taustalla, niin siellä ei ole kuin muutama puolisenttinen kultakalanpoikanen. Katsotaan, josko ne kasvaisivat. Isommat kalat ovat lammessa nyt, kun meillä on riittävästi sadevettä veden riittävän useaan vaihtamiseen.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Aromoiden aika ja elokuun tarjous


Peikkokukkulalla on taas aromoiden aika, eli mimosat kukkivat! Kaikkialla on keltaista ja tuoksuvaa! 


Flunssani jälkeen olen saanut tehtyä tonttutilaukset valmiiksi, nehän olivat jo melkein valmiina ennen sairastumistani. Nyt alan tehdä uusia, erilaisia värejä. Ja jospa uskaltautuisi lenkillekin liian pitkän tauon jälkeen.


Elokuun ajan nämä tontut ovat vielä tarjouksessa 35 euroa kpl. Lentolippu maksaa 10 euroa ja sillä lentää kaksi tonttua. Tällä hetkellä minulla on pari tonttua valmiina lähtöön saman tien. Teen tonttuja myös toiveiden mukaan, eli voit valita parran sekä vaatteiden värit.

Laitoin uusia kuvia facebookin Tonttupuotiin. Käy katsomassa!

---

P.S. Uuteen blogiini mahtuu vielä ihan hyvin mukaan :) Katso aiempia postauksia. Mikäli et ole saanut kutsua pyynnöstäsi huolimatta, laita sähköpostia.

maanantai 8. elokuuta 2016

Karvaisia ystäviämme talvella

Tässä seisoo karvalapsiamme talvisissa vaatteissaan. Vasemmalla on chihuahua Kerttuli, eli virallisemmin Gretel (8kk). Edessä on chihuahua Olivia (6v) ja ylimpänä on Saaga (n. 6 kk), jonka löysimme huhtikuussa Yumbelin kadulta.

Peikkokukkulalle eksyneestä ja tänne jääneestä Piukusuusta on tullut komea kolli. 


Gregorius (8kk) jäi sitten kuitenkin meille kotiin, sillä Dominic rakastui siihen niin kovin. Dominic on nimennyt Gregoriuksen Liidokiksi. 

 Saaga on hyvin leikkisä ja vauhdikas pentu. Se raahaa aivan kaiken löytämänsä etuovemme eteen ja järsii kaiken tunnistuskelvottomaksi.  

Zeus nauttii keittiön puolella kamiinan lämmöstä. 

Gregorius Pinky Paws eli Liidokki

Seita (myös kadulta löydetty noin 8 vuotta sitten) joutui polvileikkaukseen. Sille tehtiin uusi ristiside. Nyt se yrittää opetella kävelemään uudelleen neljällä jalalla. 

Seita joitakin päiviä ennen leikkausta Sillä on molemmissa lonkissa pahat kulumat. 

Onnenhippuja

Kun talvisade ropisee ikkunoissa, lämpimällä sohvalla on mukavaa maata.

---
P.S. Huomasitko aikaisemman postaukseni? Se on tärkeä. Käy kurkkaamassa.