Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 30. marraskuuta 2010

Jättiläinen olohuoneessa

Tämän jättiläispukin pitäisi olla valmis lauantaina, mutta onneksi hän on jo hyvällä mallilla. Nyt alan ommella sille säkkikankaasta takkia.

Pukilla on häveliäisyyssyistä peitto suojanaan ;) Tässä kuvassa hän kuivattelee maalattuja käsiään. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että joulumuori seisoo siellä ulkona.
---
Muista tulla kurkkimaan Peikkokukkulan joulukalenteria, joka alkaa paljastaa salaisuuksiaan 1.12. lähtien.

Von Trollheimin perheen joulukuusi

Peikkokukkulan blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa huomenna! Sen kunniaksi Von Trollheimin perhe haluaa esitellä teille joulukuusensa. Von Trollheimin perhe asuu satumaailmassa, jossa melkein kaikki on mahdollista. Perheellä on siis tänä vuonna JÄÄKUUSI!





Oi kuusipuu, oi kuusipuu

ja lehväs uskolliset.

Sä vihannoitset kesäisin

tuot lehväs talven tuiskuihin.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

ja lehväs uskolliset.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

ja lehväs uskolliset.

Myös aina Joulun aikahan,

sä saavut meidän majahan.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

ja lehväs uskolliset.





Oi kuusipuu, oi kuusipuu

ja lehväs uskolliset.

Oot tervetullut tultuas,

kun annat meille lahjojas.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

ja lehvät uskolliset.



(Sävel ja alkuteksti : Saksalainen
Suomennos : Matti Pesonen)





Jääkuusi myös muuttaa mystisesti väriään.




Perheen lapset ovat haltioissaan kuusesta.




Sen alle ilmestyy jouluna paketteja!



Satumaista joulunodotusta teille ja tervetuloa aukomaan Peikkokukkulan joulukalenterin luukkuja!

maanantai 29. marraskuuta 2010

Tontut pimeässä

Peikkokukkulalla on hirveä kiire! Joulunäyttely pitää laittaa kuntoon sunnuntaina, eikä edes pukki ole vielä valmis! Tässä iltahämyssä lymyilevät kaksi melkein valmista tonttua.

Joulunäyttelykiireiden lisäksi Michilandiaan tulee tasaisesti tilauksia ja ompelukone hurisee myös sen takia. Lisäksi chihut ovat aiheuttaneet ylimääräistä ajankulua. Minun piti olla kaksi ja puoli päivää Concepcionissa, sillä yksi cihuistamme leikattiin ja yhdellä todettiin sylkirauhasen tulehdus. Leikkauspotilaan takia en voinut lähteä kotiin heti, sillä eläinlääkärin mielestä oli turvallisempaa, että olisin lähempänä, jos yöllä tapahtuisi jotain. Onneksi kaikki meni hyvin ja potilas on tosi hyvässä kunnossa! Nyt on kahdella antibioottikuuri meneillään.
---
Sen parin kaupunkipäivän aikana tapasin myös suomalaisen kaverini ja kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa. Söin todella herkullista chevicheä! Nam! Ostelin myös kasan joulukoristeita sekä joitakin joululahjojakin. Materiaaleja joulunäyttelyyn tuli tietenkin hankittua auto täyteen. Jo 20 metriä vanulevyä hankia varten oli melkoinen rulla.
---
Vaikka pari päivää menivät nopeasti kaupungissa, olin kyllä aika epätoivoinen siitä, että pari päivää meni "hukkaan". Eli käsityöt eivät edistyneet lainkaan. Tämän takia en varsinaisesti hurrannut, kun saavuin kotiin ja näin Zaran pitävän toista silmäänsä kiinni. Se oli turvonnut ja siitä valui vesi. Katsoin silmään ja näin verkkokalvossa isohkon reiän. Soitin heti eläinlääkärille, jonka vastaanotolla olin samana aamuna yhden chihun kanssa ollut. Hän sanoi, ettei ollut mitään järkeä lähteä perjantai-iltana enää takaisin kaupunkiin, sillä mikään laboratorio ei enää työskentelisi. Saimme ajan siis seuraavalle aamulle. Mieheni lähti lauantaiaamuna Zaran kanssa bussilla kaupunkiin. Laboratoriossa valmistettiin Zaralle koiran verestä silmätipat, joita nyt laitamme kahden tunnin välein sen silmään. Zara ei ole maailman paras potilas, vaan rimpuilee ihan kamalasti, kun kylmä tippa tipahtaa silmään.


Miten se onkin aina niin, että kun yksi aloittaa sairastamisen, niin moni tulee perässä? Ja miten meillä aina nämä sairastelut ajoittuvat näyttelyni tai käsityötapahtuman alle niin, että muutenkin tiukasta aikataulusta verotetaan monta päivää? Elämä on.
---
Ei se mitään, tehdään sitten nämä loppupäivät erityispikavaihteella! Tärkeintä on, että karvakorvat ovat melkein kunnossa!

Japanin valloitus ;D


Peikkokukkulan pajasta lähti paketti rintaneuloja Japaniin! Saapa nähdä, menevätkö kaupaksi.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Valmiita enkeleitä

Nyt on ensimmäinen satsi enkeleitä valmiina ripustusnauhoineen! Kiitos ideoistanne! Enempää en ehdi tehdä joulunäyttelyyn, mutta seuraavaan tapahtumaan on jo näitä tekeillä keijujen mekoissa :)



Kuvassa näkyy myös karvasydämiä sekä pukki kertakäyttölaustasesta.



Tällä tavalla koti tulee "sisustettua" jouluiseksi, kun se on täynnä näyttelyyn menoa odottavia valmiita ja puolivalmita töitä. Sitten joulukuun toisella viikolla pitääkin keksiä ihan muita koristeita, kun koti riisuutuu kaikesta näyttelyyn kelpaavasta. Hyllytkin lähtevät talosta, hyvä ettei tuhkat pesästä ;D
---
P.S. Tänä vuonna Peikkokukkulan blogissa on JOULUKALENTERI! Se alkaa avata luukkujaan 1.12.2010

lauantai 27. marraskuuta 2010

Reisiä suojaavat manttelit

Kaiken joulunäyttelyhärdellin keskellä Michilandian "nuttupuotikin" toimii normaalisti. Täytyyhän Suomen viluisille chihuliineille saada lämmikettä aikaiseksi. Tässä esittelen nyt uuden manttelimallin, joka peittää myös reidet.



Tämä satsi lähti Pohjois-Suomen tuiskuihin viiden chihun omistajalle :)
---
Käykö täällä Peikkokukkulan blogissa paljonkin chihuihmisiä?

perjantai 26. marraskuuta 2010

Keijujen mekkokankaita

Olen niin ihastunut näihin keijujen mekkokankaisiin! Pakko esitellä näitä vielä teille, vaikkeivät edes mekot ole vielä valmiit:)

Tuli suloisia sävyjä. Värjäsin harsokankaat villaväreillä.

Teki mieleni alkaa vääntää näistä itselle huiveja, mutta saakoon nyt keijut mekkonsa!

torstai 25. marraskuuta 2010

Kuivumassa

Muutama päivä sitten Peikkokukkulalla vietettiin sadepäivää. En saanut kankaita ja villoja kuivumaan ulos, joten tein kaikenmoisia telineitä palleista ja tuoleista takan viereen.



Tässä ihonväristä villaa kuivumassa. Sekoitan vaaleanpunaista, ruskeaa ja keltaista villaväriä kuumaan veteen ja annan villojen olla vain hetken vedessä. Siten saan mieluista ihonväriä.

Näistä tulee vaaleansiniturkooseja harsomekkoja keijuille.



Tässä vaaleanpunaisia ja vaaleanpunaliiloja harsokankaita. Tykkään tehdä keijujen mekot sideharsosta, sillä niistä tulee luonnollisemman ja pehmeämmän näköiset kuin vaikka tyllistä.
---

Ja kiire jatkukoon!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Hei joulu, täältä tullaan!

Pieni tonttulauma on syntymässä joulunäyttelyyn. Tässä he ovat melkein valmiiden vartaloiden kanssa. Jätin yhden luurangon näkyviin, jotta voitte nähdä, miten olen tehnyt nämä.

Luuranko on mieheni tekemä. Seuraavaksi hänellä on vuorossa kaksimetrinen pukki, joka vaatiikiin järeämpiä materiaaleja, jotta se pysyy tukevasti pystyssä. Toivottavasti voin esitellä pian tontut vaatteissaan. Tänä vuonna niistä ei tule punaisia...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Tiistainen tuokio salissa

Yläkerran salissa on ihanan pysähtynyt rauhallinen tunnelma -toisin kuin alakerrassa, joka on muuttunut joulutehtaaksi. Voin mennä yläkertaan vähän lepuuttamaan aivoja ja sormia, kun alakerran työmäärä alkaa ahdistaa.

...ja se työmäärä tosiaan ahdistaa. Vaikka teen työtä, joka on samalla harrastukseni ja vaikka nautin siitä täysin siemauksin, kiiressä alkaa kuitenkin ahdistaa. Uni ei tule silmään, kun tajuaa, miten paljon on vielä tehtävää ja päiviä niin turkasen vähän jäljellä. Sitten seuraavana päivänä väsyttää, kun ei ole saanut nukahdettua ajoissa. Nytkin istun tässä silmät ristissä kirjoittamassa tätä. Vieressä TYÖLISTA ja MUISTALISTA ja OSTALISTA ja VIEMUKANALISTA. Niitä minä kirjoittelen, kun en saa nukuttua. Normaalisti minulla ei ole minkään sorttisia nukahtamisongelmia, mutta nyt on ihan liikaa töitä, joilla on se takaraja!

Joulunäyttelyn järjestäminen on sunnuntaina 5.12, eikä edes joulupukki eikä muori ole vielä läheskään valmiina! Tontuilta puuttuvat vaatteet! Onneksi sentään pieniä myytäviä juttuja on valmiina aikamoinen kasa. Nuo yläkuvan pylväätkin pitäisi raahata Concepcioniin tällä viikolla odottamaan näyttelyä.
---
Eilen sain valmiiksi mielestäni aika ihania haltioita ja keijuja. Tein myös keijujen mekkoja. Onnistuminen antaa aina uutta puhtia väsyneeseen nukkemaakariinkin:)
---
Kiireisistä tunnelmista terkut kaikille!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Myös Peikkokukkulan isäntä on joutunut tonttupuuhiin. Tässä on valmistumassa vartaloita.

Hyvää alkanutta viikkoa!


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Cochayuyocochayuyocochayuyooooooo!

Yumbelin pikkukaupungissa asuu lyhyt nainen, jolla on pitkä letti niskassaan. Nainen on ehkä 50-60 -vuotias, hän ei koskaan hymyile, ja hän käyttää aina hametta. Hänestä tulee vähän mieleen sellainen pieni vanttera perulainen nainen, mutta kyllä tämä ihan chileläinen piirteiden perusteella kuitenkin on. Naisella on melkoiset keuhkot. Hän myy työkseen cochayuyoa. Nainen vetää perässää pieniä kärryjä, jossa cochayuyo-kimput ovat. Hän kulkee pitkin katuja ja huutaa: "Cohcayuyocochayuyocochayuyooooo!" Jopa lyseon äänentoistolaitteet jäävät kakkoseksi, kun cochayuyo-nainen kulkee lyseon ohi silloin, kun siellä on jotkut bileet menossa.

Cochayuyo on makkaramaista merilevää. Se säilyy kuivattuna vaikka miten pitkään, se on helppo varastoida kotona ruokakomeroon, se on kevyttä kantaa kotiin, se on hyvin edullista ja ravitsevaa. Yläkuvassa oleva cochayuyo-kimppu maksoi 250 pesoa, eli noin 40 senttiä euroissa. Ostamme aina noita kimppuja, mutta joskus tulee ostettua marketista cochayuyo-pusseja, jotka ovat hyvin paljon kalliimpia. Niissä cochayuyo on jo paloiteltu ja ne EHKÄ on kerätty puhtaammilta vesiltä, mutta en minä menisi takuuseen siitä. Cochayuyo-pussi maksaa 900 pesoa, eli 1,40 euroa. Yhdessä pussissa on paljon vähemmän cochayuyoa kuin yhdessä kimpussa.


Chileläiset eivät pääsääntöisesti kuulemma pidä cochayuyosta kovin paljon. Ehkä se mielletään "köyhien ruuaksi", koska se on halpaa. Minä ja mieheni pidämme siitä paljon ja se toimiikin hyvin "korvikkeena", kun emme saa usein tuoretta ultea ja luchea, jotka myös ovat merilevää.

Yön yli liotettua cochayuyoa
---
Chileläisillä on salaisuus siihen, miten lapsien hampaat eivät väänny väärään asentoon kuten tuttia imiessä! Chileläiset äidit antavat lapsen imeskeltäväksi cochayuyoa! Rakenne on hyvin tuttimainen, jos sitä ei ole liotettu kovin pitkään.


Pesty ja paloiteltu cochayuyo
---
Minä pidän eniten cochayuyosta muussiin sekoitettuna ja salaattina. Liotan mieluiten cochayuyoa yön yli, jotta se tulee pehmeäksi, eikä jää sitkeäksi tai kovaksi. Tämän jälkeen cochayuyo pestään hyvin, jotta siitä saadaan kaikki maantien pölyt tai rannan hiekat pois. Liottamisen jälkeen se myös on limaista. Pesen hyvin limamaisuuden levästä ja sitten pilkon sen paloiksi. Tämän jälkeen cochayuyoa voi jo syödä, mutta minä keitän tai paistan sen aina varmuudeksi.


Cochayuyon rakenne sisältä

Paistan ensin pannulla sipulit, sitten lisään pilkotut cochayuyot. Paistan niitä kymmenisen minuuttia ja maustan ne milloin mitenkin. Tykkään laittaa soijakastiketta. Teen perunamuussin jauheesta, sillä se valmistuu nopeammin ja täällä on ihmeen hyviä perunamuussijauheita toisin kuin Suomessa (tai ainakaan minä en koskaan löytänyt yhtään hyvää pussimuussia). Jos tästä tahtoisi oikein superherkkua, niin tekisin oikeista perunoista muussin. Kun sekä cochayuyot ovat paistuneet ja muussi valmis, sekoitan cochayuyot ja tuoreet korianterit muussiin. Tästä on tullut meidän arkiruoka, sillä se on nopea valmistaa ja herkullista!


Muussicochayuyo

Toinen herkkuni on cochayuyo-salaatti. Liotuksen, pesun ja pilkonnan jälkeen keitän cochayuyoja vedessä. Siitä tulee mielenkiintoinen haju, jota en voi väittää hyväksi. Ikkunat on hyvä pitää auki ;) Noin 5-10 minuutin keittämisen jälkeen laitan cochayuyot lävikköön ja säästän veden sekoitettavaksi koirien nappuloihin. Annan cochayuyojen jäähtyä. Kun ne ovat kylmenneet, sekoitan joukkoon sitruunan mehun, pestyä sipulisilppua, tuoretta korianteria ja suolaa.
---
Tahtoisiko joku tulla meille lounaalle maistelemaan cochayuyoa?

lauantai 20. marraskuuta 2010

Karvaisia sydämiä

Viime vuonna neulahuovutin isohkoja valkoisia sydämiä, joihin ompelin helmiä. Niissä oli kauhea homma, eivätkä tietenkään ihmiset voineet tajuta, miksi yksi vaivainen joulukoriste voi maksaa "niin paljon". Nyt uusi vuosi ja uudet kujeet! Piti keksiä jotain nopeampaa, mutta silti näyttävää. Koska joulunäyttelyni ideana on "White Christmas", tahdon koristeiden olevan valkoisia.


Karvainen materiaali taas tuo talven tuntua tänne keskelle kesää.


Niinpä keksin nämä "karvasydämet". Ihastuin itse näihin niin paljon, että meinaan koristella myös kotimme ikkunat ja lasiruutuovet näillä.


Mitä mieltä sinä olet?


Näitä pitäisi nyt vääntää ainakin 20 omaan kotiin ja jos saisi vaikka 40 tehtyä näyttelyyn, niin hyvä olisi.


Meillä alkoi....

...herneaika!

Kälyni ei suostu maistamaan edes yhtä hernettä raakana! Ne kun täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä. Minä popsin niitä sitten tällaisena barbaarina raakana :)

---

Meillä alkoi myös:

Mansikka-aika! Näitä kälyni syö raakanakin.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Mul kävi ko Heli Laaksosel

Mää ajoi tänää Jumpelin ruakakaupast takas kotti, ko mul kävi ko Heli Laaksosel! Tiärätteks te sen runokirjan "Raparperisyrän", jos on runo "Vinkei yksinäisil naisil 2"? No, mää en kyl nähny mäntyy vaa palmu. Se oli tosi komee, en tajuu, mist se siihe oli yhtäkkiste tullu? Sen täytyy ol ainaki viissatta vuat vanha jo, ja mää näin sen tänää eka kerra! Mää ajan tota välii kuiteski aikas usein. Mis mun silmät o ollu? Nyy mää meinaa muakat vähä tot Laaksose runoo mul paremmi sopivaks:
---
Jumankek,
Meinasi oja aja.
Nii hyvänäköne palmu
ja iha yksi.
---
(Antteks vaa kauhjast kaikil murrefriikeil, jos tää murre ei ny iha täyrellist ollu...mut kuka sit enää nii täyrellisest eres puhuu?)

torstai 18. marraskuuta 2010

Kummaa...

...Peikkokukkulalla pujahtelee päitä puskista....

...portailla on kasa pieniä sukkia...

... ja rasioissa tulevia mekkoja keijuille...

Tahti kiihtyy. Näyttelyn avaamiseen on aikaa kaksi ja puoli viikkoa. Hyörin täällä aamuaikaisesta yömyöhään ja nyt vihdoin alkaa jotain valmistakin tulla. Tähän asti on ollut vain kasoittain keskeneräisiä töitä. Eikö tullut keijuille ihanan värisiä kankaita?

Houhouhoo!

Enpä saanut eilen paljon vastakaikua liittyen kertakäyttölautaspukkiini :( Kiitos kuitenkin Päiville ideoistasi! Jos et vielä käynyt lukemassa eilistä postaustani, niin käy toki. Olisi hauskaa saada ideoita tai mielipiteitä tuollaiseen "halpaan pikapukkiin". Nyt näytän teille astetta kunnianhimoisemman pukin. Tällaisia ei tehdä halvalla myytäviksi montaa päivässä. Tästä tulee joulunäyttelyni yksi päähenkilöistä.



Joku tarkkasilmäinen pidempiaikainen lukijani voikin tunnistaa pukkini. Tein sen jo viime vuonna, mutta tänä vuonna parantelin sitä, neulasin uuden ihonvärin pintaan, sillä vanha oli aivan haalistunut. Myös parta oli kärsinyt kosteassa säilytystilassa, joten irroitin sen. Uuden parran jouduin tekemään tekoturkiksesta, sillä hienoa, puhdasta ja kiharaista lampaanvillaa ei täällä ole saatavana. Viime vuonna pukilla oli kiva lampaanvillaparta, muttei sekään ihan puhdas ollut. Pukilla on kuvassa päässä minun huppuni, sillä hiippalakkia en vielä ole tehnyt. Tänä vuonna pukille tulee värjäämättömästä säkkikankaasta lakki ja takki. Näyttelyn ideana on se, että kaikki tulee olemaan valkoisen eri sävyjä, säkkikankaan väriä sekä hopeaa " White Christmas". Minulla on jo päässäni melko hyvin se, miltä näyttely tulee näyttämään. Toivottavasti onnistun tänäkin vuonna, sillä näyttelystä tehdään televisiopätkä.


Viime vuonna näyttely meni yli odotusten. Ihmiset olivat haltioissaan. Silloin ideana oli perinteinen suomalainen joulu. Väreinä siis punainen ja vihreä. Viime vuoden näyttelystä tulette näkemään kuvia Peikkokukkulan Joulukalenterissa. Eihän näyttely suomalaiselle mitenkään erityinen ollut, mutta chileläisille se näyttäytyi satumaailmana, jollaiseen he eivät ole tottuneet. Täällä kaikki on hyvin epäaitoa, rihkamaista, pohjoisamerikkalaista, viimeistelemätöntä jne.



Mieheni pitää tehdä puinen luuranko pukille. Tahdon, että tänä vuonna pukki seisoo. Viime vuonna se istui lukemassa lasten kirjeitä. Muori tulee seisomaan vanhan oven vieressä ja näyttely tulee esittämään pihaa. Ostan valkoista vanulevyä parikymmentä metriä, jotta saan hanget luotua tänne keskelle kesää.


Näyttelyn avajaiset ovat 6.12. joten siihen asti pukki voi viettää lomaa aurinkolaseissa ja chupallassaan ;D

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Joulupukki kertakäyttölautasesta ja vähän muustakin

Mieheni ehdotti minua suunnittelemaan ripustettavan joulupukin naaman, joka ei olisi kovin pieni. Lisävaatimuksena itse asetin sen, että materiaalien olisi oltava edullisia. Koriste pitäisi olla helppo ja nopea tehdä, jotta niitä voisi ajatella jopa laittaa myyntiin joulunäyttelyyn huokeaan hintaan.

Tein pohjan muovisesta kertakäyttölautasesta. Naamaan laitoin trikookangasta ja lautasen takaosan peitin säkkikankaalla. Silmät valkoisesta villakankaasta ja mustista metallinapeista. Hiippalakin tein säkkikankaasta, johon painoin valkoisella kangasvärillä tähden. Kun se oli kuiva, laitoin hopeaa kimalletta, joka myös on tarkoitettu kankaalle. Lakin reunaan ja tupsuksi liimasin tekoturkista. Parta on lampaanvillaa. Koristeen pituus on lakin hiipasta parran loppuun 85 cm.


Tehtyäni pukin yhdeltä yöllä, jolloin minulle iski kauhea idearyntäys, ajattelin, ettei tämä nyt kovin häävi ole. Eikä se olekaan, aikamoinen askartelupaskartelu suoraan sanottuna. Kuitenkin siinä on jotain ideaa. Olen nyt katsellut sitä tuossa olohuoneen seinällä ja olen sitä mieltä, että siinä on potentiaalia. Toki neulahuovuttamalla saisin tehtyä hienot silmät luomineen, aidon nenän jne. mutta hinta olisi aivan toista luokkaa kuin se olisi nyt, jos noita tekisin. Täällä Chilessä, jossa ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole varaa ostaa kalliita turhanpäiväisyyksiä, on pakko keksiä jotain helppoa ja nopeaa, mutta kuitenkin tahtoisin pitää oman linjani, eli käyttää paljon luonnonmateriaaleja, luonnonläheisiä värejä ja välttää muoviviritelmiä. Onko sinulla ideoita tuon pukin parantamiseen, mutta kuitenkin helpoilla ja nopeilla tekniikoilla? Mikä näyttäisi silmään mukavalta? Mikä saisi pukkiin pohjoismaista ilmettä erottamaan sen kiinalaisista rihkamapukeista?

Mieheni mielestä pukki on muuten kiva, mutta tähdestä hän ei tykkää yhtään. Minusta taas tähti tuo siihen jotain sellaista, mikä erottaa sen "tavallisista" pukeista, joita saa halpakaupoista. Mitä mieltä sinä olet?

tiistai 16. marraskuuta 2010

Lähteellä

Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.

Kas, tuoll' on pilvi loistava,
ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan -
hyvästi varjoinen.



Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

(J.L. Runeberg/ suom. Lönnrot)
---
Näiden romanttisten tunnelmien jälkeen ihan arkiseen todellisuuteen. Emme ole saaneet vieläkään suodatinta tehtyä, sillä sinne laitettavat "sormukset" ovat yhä matkalla Santiagosta. Liikkeeseen lähetettiin väärää tavaraa. Pumppu meillä nyt jo on. Lammen pohjan kivet ovat yhäkin tulematta. Ne ovat jo kuukauden verran myöhässä. Eli muovi näkyy yhä, eikä yhtäkään kalaa uiskentele lammikossamme. Varasin jo muutamia valkoisia karppeja, etteivät ne ehdi mennä kenellekään muulle.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Enkeliäänestyksen voittaja

Enkeliäänestyksen voittaja ratkeaa!
---
Muutamassa päivässä enkeliäänestykseen osallistuneita tuli 62! Kerroin tämän miehelleni, enkä nyt tiedä, pitäisikö minun loukkaantua itseni vai teidän puolestanne. Hän nimittäin sanoi:” Kyllä suomalaisilla näyttää olevan tosi tylsää talvella.” Siis häh, tarkoittiko tuo, että minun juttuni ovat niin pöyristyttävän huonoja, että on ihme, että joku viitsii vaivautua kommentoimaan niitä ja osallistumaan äänestykseen? Vai pitäisikö loukkaantua teidän puolestanne, koska hän olettaa teillä olevan tylsää ja suomalaisen talven olevan kamala :/ Hmmm.... No, ne miehet... ;D
---
Onnettarena toimi tällä kerralla aputyttöni. Pyysin häntä sanomaan minkä tahansa luvun 1-62 välillä. Hän sanoi ”18”. Laskin, kuka oli jättänyt 18. kommentin. Sen oli jättänyt Liisa: ”Itse tykkäisin piirretyistä kasvoista kullankeltaisilla hiuksilla!!! On herkän ja suloisen enkelin näköinen.” Liisalle lähtee siis sellainen enkeli, josta hän pitää. Lähetä Liisa minulle sähköpostia, jotta saan kotiosoitteesi. (mia.emilia@gmail.com)


Sitten analysoin vähän teidän ideoitanne. Ylivoimaisesti suosituimmat kasvot olivat piirretyt. Helmisilmäkasvot taisivat saada vain pari ääntä. Sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä piirtämällä työkin on nopeampaa kuin ompelemalla helmet, nenä ja suu.
---
Kaikenvärisistä hiuksista pidettiin, mutta vähiten kai niistä valkoisista. Itse en pidä valkoisista, sillä kokonaisuus jää värien puolesta liian valjuksi. Teen niitä ehkä vain pari. Oma suosikkini ovat beiget hiukset.
---
Myös sädekehästä pidettiin, vaikka itse mietin, että tuo materiaali näyttää vähän lasten askartelulta, kuten joku teistä koulun joulujuhliin viittasikin ;) Juuri tuota itsekin pohdin. Yksi teistä ehdotti pään yläpuolella olevaa sädekehää ja siihen sitten päädyinkin. Väänsin messinkilangasta sädekehän ja kiinnitän sen päähän. Ehdotettiin myös sädekehiä helmistä, mutta siinä tulee vastaan taas työmäärä ja aika. En voi laittaa tuotteille riittävän korkeita hintoja Chilessä, joten työmäärä ei saa olla liian suuri. Jo nyt enkeleissä on niin paljon näpertämistä, että yhden enkelin tekemiseen menee sama aika kuin yhteen chihuahuan sadetakkiin. Kuitenkin chihujen takeissa hinta on noin kaksinkertainen enkeliin nähden. Eli enkelibisnes on hyvin kannattamatonta toimintaa :/ Niitä on kuitenkin hauskaa tehdä. Joku teistä ehdotti Peikkokukkulan enkeliin luonnonmateriaalista tehtyä sädekehää ja se idea jää taatusti korvan taakse. Kun vain löydän sopivan luonnonmateriaalin, niin varmaan idea tulee tulevaisuudessa käyttöön.
---
Ehdotettiin myös, että enkelit voisivat olla ilman sädekehää ja näyttää enemmän talvikeijuilta. Tahdon kuitenkin näiden enkeleiden näyttävän selkeästi enkeleiltä, sillä pajassani on jo tekeillä keijuja saman muotin mukaan. Mekko on valkoinen, mutta siinä on pieniä kukkia. Siivistäkin tulee värikkäämmät.
---
Eniten pidin villasukkaideasta. Sukkia tai töppösiä olin itsekin miettinyt, mutta kun sen kuuli muilta, se vahvisti päätöstä. Mietin, pitäisikö minun ommella vai maalata sukat. Raidalliset villikset olisivatkin tosi söpöt, mutta en löytänyt mistään riittävän pieniraitaista ja villasukkamaista kangasta. Kokeilin monia kankaita, monia värejä ja kuviollisiakin, mutta päädyin noihin viime postauksen vaaleansinisiin töppösiin. Kokeilen vielä pieniä helmiä niihin, miltä ne näyttäisivät. Joku ehdotti huovutettuja sukkia. Yyyh, chileläinen lampaanvilla huovuttuu todella surkeasti verrattuna suomenlampaan rasvaiseen villaan. Saisin hinkata niitä sukkia koko päivän, jotta saisin tehtyä yhdelle enkelille, joten se on ehdottomasti laskuista pois. Jos tekisin vain yhden enkelin itselleni, mikään aikaa vievä tekniikka ei olisi pois laskuista. Mutta kun sitä taloudellisuuttakin on ajateltava.
---
Kiva idea oli myös se, että piirtäisin kasvoille erilaisia ilmeitä. Sen teinkin! Joku ehdotti myös nyrpeitä enkeleitä. Niitä ei Chilessä ymmärrettäisi, joten tein vain muutaman niillä rajoilla olevan. Jos myisin näitä Suomeen, ehkä nyrpeätkin menisivät kaupaksi.
---
Helman pituutta myös pohdittiin. Ehdotettiin pidempiä helmoja. Näillä enkeleillä, jotka olen nyt tehnyt, helmojen pituus vähän vaihtelee. Minusta ne näyttävät hauskoilta, pikkutyttömäisemmiltä, kun helmat eivät ole varpaisiin asti. Saattaapi olla, että kuitenkin joskus kokeilen niitä pidempiäkin helmoja.
---
Kysyttiin myös, tuleeko näitä myyntiin Suomeen. Ehkä laitan muutaman myyntiin tuonne Peikkokukkulan pajaan, jos vain ehdin. Päämäääränä kuitenkin näillä enkeleillä on liihotella Concepcionin keskustaan tekemääni ”White Christmas” –joulu(myynti)näyttelyyn.
---
Kiitokset kaikille ideoistanne ja osallistumisesta! Tämä on todella mukavaa näin, sillä minulla ei täällä Chilessä ole kovin montaa ihmistä, joiden mielipiteitä voisin kysellä ja saada RAIKASTA näkemystä asioihin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Enkelin sukat

Suuret kiitokset kaikille tähän mennessä mielipiteensä ja ideansa antaneille sekä arvontaan osallistuneille! Vielä on aikaa osallistua huomiseen iltapäivään asti!

---

Jotkut teistä antoivat idean, että enkeleillä voisi olla tossut tai sukat. Olin itsekin sitä ajatellut. Nyt olen kokeillut sukkia erilaisista kankaista (hammastikuilla en rupea neulomaan...) Tykkään eniten noista vaaleansinisistä sukista. Ne ovat niin paksut, että ovat jo tossumaiset. Mitä mieltä te olette noista vaaleansinisistä sukista? Ovatko liian paksut? Minusta tuollainen pituus on kiva, että sukan reuna näkyy hameenhelman alta. Ajattelin, että voisin tehdä vain yhdenvärisiä sukkia, jotta yhtenäisyys säilyy.



Ja sitten tämän postauksen kysymykseen:



Kummat sukat ovat paremmat, ylemmät vai alemmat? Neuleen suunta menee siis kummassakin eri suuntaan.
---

Peikkokukkulalla ovat kaikki ruusut auenneet. On huumaava tuoksu ja todella kaunista, kun on vaaleanpunaisia, valkoisia ja punaisia ruusuja. Eriväriset sisiliskot vipeltävät kaikkialla, mihin katse osuu. On ruskeita, neonturkoosi-neonkeltaisia, ruskea-keltaisia, mustia ja harmaita. Pidän sisiliskoista! Kyllä tuossa vessan portailla yksi kiiltävä käärmeskin eilen luikerteli...mutta Chilessä ei ole myrkyllisiä käärmeitä, joten ei tarvitse pelätä!

---

Linnut visertelevät joka puolella. Niillä on poikasia. Meillä on räystäässä kaksikin linnunpesää. Emo kuskaa niille ruokaa aamusta iltaan. Maalasin keijuja niiden pesän alla ja säälin emoa. Poikaiset nimittäin huutavat siellä kurkku suorana ;) Vessan räystään alla on myös pesä. Sielläkin käy melkoinen kuhina.
---
Kyllä on nyt mukavaa, kun voi ottaa korianteria ja salaattia omasta maasta! Tomaatteja ja kesäkurpitsojakin saamme tänä kesänä. Vadelmat ovat kypsiä noin kuukauden päästä...Mutta nyt lopetan höpöttämisen, ja menen salaatin tekoon ja sitten hyppään taas enkeleiden ja tonttujen maailmaan.
---
Ihanaa sunnuntaita teillekin!


lauantai 13. marraskuuta 2010

Enkeliäänestys!

ENKELEITÄ - ONHAN MEITÄ!

---

Peikkokukkulalla harrastetaan nyt tuotesuunnittelua. Joulunäyttely on lähestymässä hirvittävää vauhtia ja stressiä pukkaa päälle. Olen ommellut pitkin vuotta tällaisia pieniä enkeleitä ja nyt pitäisi alkaa piirtää/ommella/maalata kasvoja sekä laittaa hiuksia. Tarvitsenkin nyt apuanne.



1) Monista erilaisista kasvovaihtoehdoista valitsimme mieheni kanssa nämä kaksi. Mikä vaihtoehdoista on paras (a-c):




A) Helmisilmäkasvot


B) Piirretyt kasvot?



C) Vai kannattaisiko tehdä molempia?

---



2) Minkä väriset hiukset enkelille sopii parhaiten?



a) ruskeat

b) beiget

c)keltaiset

d)valkoiset

(järjestyksessä kuvassa vasemmalta oikealle)



e) Vai kannattaisiko tehdä usean värisillä hiuksilla?



---



3. Näyttääkö hopeinen "sädekehä" hiusten päällä halvalta? Pitäisikö se korvata jollain muulla materiaalilla, tarvitaanko hiusten päällä yleensäkään mitään, esim. rusettia? Mikä materiaali?

---

(4. Muita ideoita juuri näihin enkeleihin)

---

Kysymyksiin 1-3 vastanneet osallistuvat enkelin arvontaan! "En osaa sanoa" ja "ihan hyvä" -vastaukset eivät osallistu tällä kertaa, sillä tarvitsen oikeita mielipiteitä. Jos olet anonyymi, muista laittaa nimimerkkisi. Arvotaan voi osallistua vain tämän viikonlopun ja maanantaiaamun. Suoritan arvonnan maanantaina 15.11.2010 Suomen aikaan alkuillasta.
---
Onnea arvontaan teille ja paljon hyviä ideoita minulle :D