Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Nimipäivä ja vappu

Tänään on nimipäiväni, muttei sitä tiedä kukaan Chilessä. Miehenikin unohtaa sen aina, vaikka aloitan muistuttamisen huhtikuun alussa. Ei kai nimipäivällä sen suurempaa merkitystä ole, mutta on hauskaa, kun joku soittaa ja onnittelee ja vanhoina hyvinä aikoina sai joskus jopa ruusukortin :)

---

Nimipäiväni kunniaksi saatte tuijottaa kuvia, joissa nimipäiväsankari on itse mukana :D


Nuorempana minusta oli kivaa, kun nimipäivä sattui vappuaattoon. Sain aina jotain pientä ekstraa vapunviettoon.


Tänään on myös vappuaatto, mikä oli hauska päivä aina Suomessa. Mentiin laittamaan ylioppilaslakit taidemuseonmäelle, käytiin vapputorilla ja nuorempana tivolikin jaksoi kiinnostaa. Joinakin vuosina juhlittiin kavereiden kanssa. Joinakin vuosina oli hellettä ja toisina satoi räntää. Juhlamieli kuitenkin oli aina, sillä silloinhan laitettiin ekan kerran kevätvaatteet päälle, oli ilma mikä hyvänsä.


Minulla on muistoissani parhaat vaput. Joskus noin 10-vuotiaana perheeni meni serkkuni luokse Runosmäkeen. Minulla oli päällä punainen t-paita, jossa luki Mia ja jossa oli poninkuva ja glitteriä. Serkun luona teimme majan, kuten aina. Se vappu oli helteinen. Leikimme ulkona serkun kavereiden kanssa vaklaamista ja juoksimme ympäri Runosmäen kallioita ja pusikoita yöhön asti. Oli ihmeellistä, että äiti antoi olla niin myöhään ulkona! Riemulla ei ollut rajoja.

Muistan myös vapun, jolloin sain hienot vaaleanpunaiset nahkaiset tarralenkkarit. Jalka nousi niin kepeään painavien talvikenkien jälkeen. Kaasupallo oli myös aina saatava! Vappuhuiskaan letitin ranskalaisia lettejä. Simaa en ole koskaan juonut, mutta tippaleivät maistuivat.


Hieno oli myös se vappu, jolloin olin korviani myöden rakastunut. Silloinkin oli hellettä. Istuimme Aurajoen rannassa ja minulla oli pitkän talven jälkeen päällä ihana uusi kukallinen hellemekko. Muistan, miten olin rakastunut myös siihen mekkoon! Nyt on menneen talven lumia sekä se rakkaus että se mekko.



Chilessä ei vappua vietetä, ainakaan yleisesti. Koskaan en ole törmännyt yhteenkään vapusta puhuvaan ihmiseen tai vappujuhlia suunnittelevaan. Työläiset kuitenkin taitavat marssia Santiagossa, ainakin viime vuonna telkkarissa näytettiin. Chilessä on yksi juhla, joka kovasti muistuttaa suomalaisten vappua: itsenäisyyspäivän juhlat. Silloin täälläkin juodaan niin, että ihmiset sammuvat jo aamupäivästä kaduille.


Tänä vuonna mekin aiomme viettää vappua! Tosin ylioppilaslakkini on Suomessa, mutta voin vaikka laittaa jonkun lippiksen päähäni ja kultaisen rintamerkin lipan päälle. Parasta on se, että suomalainen ystäväni, hänen chileläinen kihlattunsa ja heidän pieni poikansa tulevat Peikkokukkulalle ja me meinaamme juhlistaa vippuvappua grillaamalla sekä munkkeja paistamalla!
---

Hyvää nimipäivää muillekin sitä tänään viettävälle sekä iloista vappua kaikille!



perjantai 29. huhtikuuta 2011

Pöytäkoriste luonnonantimista

Vaikka teille valitinkin siitä, että syksy tuli jotenkin liian nopeasti tänä vuonna, olen nyt päässyt täysillä sen makuun! Luonto tuoksuu ihanalle, kun yökaste on runsasta. Parin sadepäivän jälkeen aurinkoinen päivä on niin upea! Värit ovat voimakkaat ja ilma raikas.



Jaksan taas puuhata puutarhassakin, kun uutta vihreää puskee maasta esiin, vaikka jotkut puut jo ovat kellertyneet ja toiset ovat pudottamassa lehtiään. Chilessä kuitenkin on niin paljon ikivihreitä puita, ettei koskaan tule kurjan väritöntä.


Keräsin puutarhasta colihuen, eukalyptuksen, boldon ja arrayanin lehtiä ja oksia.



Sekaan laitoin ruusunmarjoja ja kiviä sekä ruosteisen hevosenkengän.



Suihkutan syyskoristettani vedellä kerran päivässä ja siitä tulee hyvää tuoksua olohuoneeseen.


---


P.S. Kehittelin älyttömän herkullisen omenapiirakan, jonka voi tehdä mikrossa! Olen itsekin äimistynyt. Kun ehdin, laitan ohjetta tänne! Laihduttajat....älkää vaivautuko odottamaan...voita ja sokrua ei ole säästelty ;)

torstai 28. huhtikuuta 2011

Riemua rannalla

Me ajoimme maanantaina puolitoista tuntia Coroneliin ihan vain siksi, että tahdoimme viedä chihut rannalle leikkimään. Tässä osassa Chileä rannoilla ei ole koirakieltoa ja nyt kun syksy on alkanut, rannat ovat aivan tyhjiä. Ei ristinsielua lokkeja lukuunottamatta. Kun avasimme auton ovet ja boksien luukut, ilo oli ylimmillään. Koirat hyppäsivät autosta ulos ja alkoi hirmuinen kirma parkkipaikalta rannalle!




Anastasia näyttää hurjaa ilmettä Choko B:lle!



Choko B yrittää saada Anastasian kiinni.


Iso tyhjä ranta ja onnellinen pieni koira!


Hei, mennäänkö uimaan?





Choko B jaksoi noutaa keppejä monta tuntia - lopulta jopa vesirajasta!




Oih, mikä riemu!




Leya tahtoo saada Choko B:n kepin, mutta Chokopa onkin nopeampi!



keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Koukussa koukkuun

Äh, en ole saanut paljon mitään aikaiseksi, sillä tekee vaan mieli virkata!



Meillä on ollut niin kovin surkea nettiyhteys, että otin koneen ulos, jos vaikka löytäisin mokkulalla paremman yhteyden jostain puutarhan nurkasta. Laitoin koneen varjoon ja istuin itse aurinkoon virkkamaan.



Latasin kuvia yksi kerrallaan ja sivusilmällä vilkuilin, onko kuva latautunut blogiin vai ei. Siinä samalla tuli mieleeni yksi kysymys: Onko keksitty mitään systeemiä, että kannettavaa voisi käyttää ulkona aurinkoisella ilmalla niin, että näytöltä jopa näkisi jotakin? Kertokaapa! Olisi hauskaa olla netissä ulkona viileinä mutta aurinkoisina päivinä, mutta kun näytöltä ei näe mitään!

Kasvot pitää suojata Chilen vaaralliselta auringolta viileinäkin päivinä. Olivia antaa virkkausohjeita korista.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Räsynukkeja

Sain tehtyä kaksi uutta mollachihua. Laitoin ne myyntiin Peikkokukkulan pajapuotiin.


Näyttävätkö mollachihut mielestäsi riittävästi chihuilta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan, jos sinulla on ideoita kivaan chihunukkeen.




Kanivinoja syntyi taas pentue. on tyttöjä ja poikia ja kaikenlaisia erilaisia vaatteita. Nyt sain tehtyä pinkkisävyisiäkin, sillä niitä on toivottu. Tuolla kopassa vielä odottelee viimeisiä tikkejä yksi pinkkisävyinen kanivino.

---
Peikkokukkulalla on taas ihana aurinkoinen syyspäivä. Tuntuu ihan kesältä - paitsi paremmalta, kun ei ole liian kuuma! Minä suuntaan tuonne "pyykkituvan" puolelle. Koirapyykkiä taas pari koneellista! Olen kyllä suurperheen äiti, vaikken yhtäkään lasta ole hankkinut! Siivoamista ja pyykkäämistä aamusta iltaan. Riitojen selvittelyä ja lohduttamista, kun yksi putosi suihkulähteeseen! Ainoastaan ruuanlaitossa pääsen helpommalla, sillä minun ipanoilleni riittää kuivat pipanat Eukanuba-pussista:D

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen

Peikkokukkulalla on vietetty aivan ihania pääsiäisilmoja. Muutaman sadepäivän ja myrskyn jälkeen aurinko maistuu taas makoisalta. Olen haravoinut ja chihut ovat juosseet ympäriinsä nauttien vapaudesta. Uskaltauduin tänään jopa ottamaan suihkun ulkona mäntyjen alla. Kylpyhuonemaestrosta ei ole kuulunut mitään.


Pääsiäiseemme ei ole kuulunut mämmiä eikä suklaamunia, ei virpojia eikä hiirenkorvalla olevia koivunoksia - aivan päinvastoin! Koivuni lehdet ovat jo kellertyneet, syksy on jo pitkällä! Mämmiä täällä ei tunneta, suklaamunia unohdin ostaa, eikä täällä mitään noitia tunneta. Jotain hyvin perinteistä kuitenkin saimme kokea lauantai-iltana: kahden ja puolen tunnin katolisen pääsiäismessun! Joo, luitte oikein KAHDEN JA PUOLEN TUNNIN! Ja vielä seisten. Menimme messuun, sillä yhden kälyni aikuinen tytär konfirmoitiin.
---

Aluksi kirkossa oli tunnelmallista, sillä oli aivan pimeää, vain muutama sähkökynttilä katon rajassa antoi hieman valoa. Suitsuke tuoksui ja kirkkokansa istui kerrankin aivan hiljaa. Maailma oli pimeä, sillä Jeesus oli kuollut. Kun Jeesus sitten nousi kuolleista, syttyi kirkkoon valot. Mutta hui, miten pappi syyllisti meitä! Saarnaa kesti ja kesti. Noustiin ylös ja seistiin. Istuttiin alas (paitsi me) ja kuunneltiin ikäviä asioita. Chilen katolisessa kirkossa on nyt ihan viime viikkoina paljastunut monta pedofiliatapausta. Pappi saarnasi myös siitä asiasta, miten meidän tulee ymmärtää, että myös papit, munkit ja nunnat ovat vain tavallisia syntisiä ja meidän tulee rukoilla heidän puolestaan. Ei minusta ole kirkossa kävijäksi. Tulee vaan paha ja ahdistunut mieli sekä alkaa kyllästyttää.

---

Messu loppui yhdeltätoista illalla ja menimme kälyni luokse pippaloihin. Söimme coctail-paloja sekä kakkua. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että messu oli kyllä nyt aivan liian pitkä. Jouluyön messukin kestää vain puolitoista tuntia.

---

Suomessa kaikki ovat hehkuttaneet ihania pääsiäisilmoja. Kyllä te ne olette ansainneetkin valtavan kylmän ja pitkän talven jälkeen:) Nautitaan siis kaikki puutarhailmoista!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Iloinen pääsiäiskana



Minulla ei ole muita pääsiäskoristeita kuin tekemäni mummon kanaset (joista on ollut jo postauksia) ja tahdoin tehdä rottinkipöydälle jotakin hauskaa. Muistin ystäväni minulle tekemän kanan, joka yleensä asustelee työhuoneeni hyllyllä. Otin ulkoa yhden pikkukorin, jonka vuorasin ketunhäntäheinällä. Katkaisin pari keltaista kukkaa ja asettelin kanan pesäänsä - vain munat puuttuvat!

---

Iloista pääsiäistä blogini lukijoille täältä syysauringon kuulaasta paisteesta!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Syysmyrskyn ulvoessa ulkona...

...on ihanaa maata takan lämmössä laamanvillakerän päällä mamin virkkauksen alla.
---
Rauhallista pitkäperjantaita lukijoilleni!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Oopperalaulaja

Ooo-sooole-miioooooo!




---




Minulla on nyt menossa vielä tavallistakin voimakkaampi käsityöinnostus! Sen lisäksi, että hurruuttelen chihun vaatteita ja valjaita sekä surruuttelen kanivinoja, olen (virkkuu)koukussa! Aloin virkata laaman villasta pehmoista pyöreää mattoa. Virkkaaminen on ihanan rentouttavaa, unohdun pitkiksi ajoiksi koukuttelemaan ja aika kuluu nopeasti. Virkkaaminen on rentouttavaa, mutta hartioille se ei ole rentoa. Viime yönä heräsin unesta siihen, että minua pyörrytti! Kun käänsin asentoa, pyörrytti taas. Sitten olin jo niin hereillä, että meinasin nousta (virkkamaan) jo kolmelta aamulla! Sain kuitenkin loistavien unenlahjojeni avulla unen hännästä kiinni ja nukuin puoli yhdeksään.


---


Pian laitan kuvia uusista kanivinoista ja ehkä tuo mattokin vielä tällä viikolla valmistuu :D


maanantai 18. huhtikuuta 2011

Virkatut matot

Plaah, kannettavastani hajosi jo toisen kerran kovalevy, joten nyt lainaan miehen konetta ja saatte lukea tekstia ilman pisteita kirjainten paalla. Toivoa on, etta talla viikolla saan takaisin koneeni.


Virkkaamani matto ja tuftaamani puputyyny


Minahan en ole todellakaan mikaan virkkausintoilija, mutta alkoi kauheasti kutkuttaa maton virkkaaminen vanhasta poytaliinasta ja lakanasta. Ensin meinasi paasta itku, kun en tajunnut ohjeista mitaan! 2kjs 3 krs ps 3 p *-* jne. Huh! Kyllahan ne ohjeet sitten alkoivat selvita tyon edetessa. Tyo tekijaansa opettaa naissa virkkaustouhuissakin.


---


Tein makuuhuoneeseen maton muokatun "juhannusruusun" ohjeella. Tein siita pienemman ja jokunen pylvasrivikin piti muuttaa kiintosilmukkariviksi, kun materiaalit alkoivat loppua. Tuohon mattoon meni yksi poytaliina ja yksi parisangyn lakana. Seuraavan maton tahtoisin kokeilla trikoosta ja virkata siita isomman. Jainkohan (virkkuu)koukkuun?


Into oli kova viela senkin jalkeen, kun sain pyorean maton valmiiksi, joten virkkasin viela lyhyista palasista tuohon portaiden alle pikkumaton, johon tein nirkkoreunan :)


---


Ihana sana: NIRKKOREUNA :D

Syksy kolkuttelee ovella


Mitenköhän monta viikkoa sinisade saa vielä pitää lehtensä?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Uniikkitakkeja



Delfiinitakista innostuneena tein lisää takkeja kierrätysmateriaaleista. Laitoin ne myyntiin Michilandian sivuille "uniikkitakkeihin".

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Suklaakonvehti ja suklaanappi

Isä ja poika, kaksi namupalaa!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Paras myrsky naismuistiin!

Viime yönä meillä riehui oikein kunnon myrsky. Vettä tuli puuskissa kaatamalla ja myrskysi niin, että talo huojui! Istuin keskiyöllä kuistilla ihailemassa luonnon voimaa, eikä nukuttanut lainkaan. Kaikkialla kolisi ja rämisi. Mäntyjen oksat heiluivat niin, että olivat vähällä katketa. Otimme isotkin koirat nukkumaan olohuoneeseen.

Vielä kolmelta aamulla olin hereillä. Makasin sängyssä ja melkein pelkäsin. En ollut varma, onko talomme riittävän vahva ja kattopellit riittävän hyvin kiinnitetyt. Ulkoa kuuluikin paukahduksia. Melkein pelkäsin, mutta enemmän nautin. Tunsin taas omat ääriviivani vahvasti: minä olen tässä, omassa kodissani peiton alla lämpimässä ja ulkona riehuu myrsky!


Tänä aamuna sitten paljastui yön saldo. Ylläolevassa kuvassa näkyy, miten suihkulähteemme oli muuttunut neulassopaksi. Pyykit olivat maassa, ne on pestävä uudelleen. Kaikki puiset ulkotuolit olivat kumollaan. Mieheni oli jättänyt räsymaton yhden valkoisen tuolinpäällisen päälle sillä seurauksella, että valkoinen tyyny on nyt värjääntynyt piloille...saakohan sen clorolla puhtaaksi? Kaikki ruukuissa olevat ulkokukat olivat nurin ja oksat katkeilleet.


Rännistä lähtevä syöksyputki oli irronnut, samoin polttopuuvarastomme kattopelti.

Nämä eilen niin ylpeästi pystyssä olleet kukat ovat tänään lanassa.

---

Kuva-arvoitus liittyen viimeiseen kuvaan: Näettekö tässä kuvassa muutakin kuin kukkia?

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Elämän tarkoitus

Kai teillekin tulee joskus sellainen olo, ettei tajua, mitä on tekemässä ja miksi? Sitä alkaa silloin miettiä, onko omalla elämällä jokin järkevä tarkoitus. Varsinkin nyt, kun asun toisella puolella maailmaa, juuriltani irti repäistynä, kaiken tutun jättäneenä, tulee useinkin epätodellinen olo. Yhtäkkiä näen itseni ikään kuin avaruudesta käsin katsottuna kulkemassa Telluksen pintaa pitkin. On vain kaareva valtava kuori ja minä kuljen sen pinnalla. Tunnen itseni mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Joskus taas ajan autoa ja yhtäkkiä näen itseni taas ylhäältä katsottuna punaisessa lava-autossa ajelemassa vieraita katuja kaikkien vieraiden maiden katujen muodostamassa verkostossa. Olen aivan irrallinen, en kuulu näille kaduille enkä moottoriteille. Mitä minä oikein täällä teen?


---


Viime viikolla ajoin Peikkokukkulalta Concepcioniin yhdeksän chihua mukanani. Kolme boksia törröttivät siellä takapenkillä ja suuret silmät katselivat luukun läpi minua. Usein yksin ajaessani vaivun synkkyteen. En muista ihailla maisemia, vaan kaikki elämäni kurjat asiat alkavat pyöriä mielessä. Muistan nolot hetket menneisyydestä, muistan asiat, jotka olisi pitänyt hoitaa toisin, muistan vääryydet, jotka olen joutunut kokemaan. Sitten palaan taas ajatuksissani Chileen. Mitä minä oikein teen täällä? Miksi minä olen täällä? Onko tässä mitään järkeä? Onko elämälläni jokin tarkoitus? Olin aivan synkkyyteni pohjaukemissa muistaen kaikki kerrat, jolloin meidät on ryöstetty, kaikki epämukavuudet, joihin olen joutunut tottumaan, kaikki ikävät ihmiset, kaikki tämän kulttuurin päähän ottavat asiat. Sitten vilkaisin takapenkille...aloin hymyillä, unohdin kaiken muun ja asia oli sillä selvä.


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Minttusuklaakakku mikrossa

Minttusuklaakakun reseptiä on paljon kyselty ja nyt vihdoinkin saan aikaiseksi kertoa teille, miten teen sen. Resepti on omani. Torttu on mehukas ja se valmistuu nopeasti ja helposti mikrossa. Koristelen kakun milloin milläkin: krassinkukilla, suklaarakeilla, nonparelleilla, suklaanapeilla ja nyt pääsiäismunilla.


Mian Minttusuklaakakkulainen Mikrossa


-120 grammaa minttusuklaata

-50 grammaa voita

(-1 rkl kermaa)


Sulata yllä olevat aineet mikrossa, älä anna kiehua!


Sekoita kulhossa keskenään:

- 1 dl vehnäjauhoja

-0,5 dl kaakaojauhetta

-1,5 dl sokeria

- 1 tl leivinjauhetta


Lisää kuiva-aineseokseen 3 munaa ja sekoita varovasti. Lisää joukkoon suklaa-voi-seos ja sekoita koko ajan.


Voitele ja vehnä- tai kaakaojauhota lasivuoka tai huuhtaise vedellä silikonivuoka. Kaada taikina vuokaan. Mikrota 8-12 minuuttia mikrosi tehosta riippuen. Kakku ei nouse paljon. Älä mikrota liikaa, ettei kakku kuivu.


Anna kakun jäähtyä ja kumoa se lautaselle.


Valmista päällinen:

-120 grammaa minttusuklaata

-nokare voita

-loraus kermaa


Sulata mikrossa, älä anna kiehua! Sekoita seos kiiltäväksi ja kaada se kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla.


---


Vielä loppuun huumoripläjäys: Arvatkaapa, tuliko maestro tänään tekemään kylpyhuonettammme? No, varmaan jo arvasitte vastauksen :/


torstai 7. huhtikuuta 2011

Oho - mummon kanaset lähtevät lentoon!

Laitoin eilen Mummon kanasia myyntiin ja nyt ne ovat jo melkein menneet. Hassua, sanoin miehelleni eilen illalla, että ei näitä kanasia kannata nettiin laittaa, sillä ne eivät näytä kuvissa yhtään niin hienoilta kuin oikeasti. Kanaset ovat ennemminkin tuote, joka on helpompi myydä vaikka jossain liikkeessä, jossa ihmiset pääsevät niitä hypistelemän. Tein kanaset sillä mielellä, että koristelen niillä oman kotini ja laitan sitten joskus myyntiin omaan liikkeeseeni, kun minulla sellainen on, tai sitten myyn jossakin tulevassa tapahtumassa. No, ajattelin kuitenkin kokeilla - ja se kannatti! Kiitos teille :)


(Siellä on vielä muutama, käykää katsomassa Pajapuodissa.)


Minä sain vielä eilen illalla kaksi poikakanivinoa valmiiksi. Lisäsin ne Pajapuotiin. Nuo Kanivinot ovat kyllä symppiksiä. Ne alkavat heti jutella minulle, kun saan tikattua niille suun. Nyt ne istuskelevat ikkunalaudoilla ja koreissa.


Ikkunalaudoilla istuskelevat jo matkalipun hankkineet, ruusukorissa istuvat ne, jotka on jo kuvattu, työhuoneen puolella hyllykorissa kyykkivät ne, joilta puuttuvat vielä vaatteet. Uusimmassa korissani odottelevat Kanivinot, joilta puuttu vielä nappeja nutuistaan, nenä naamasta tai muuta käsin ommeltavaa. Sen korin tuon iltaisin telkkarin ääreen ja yritän löytää jotain mielenkiintoista katseltavaa tai kuunneltavaa.


Eilen illalla ompelin Kanivinojen vaatteita kuunnellen samalla Heli Laaksosen Peippovei -äänikirjaa, jonka ihanainen ystäväni minulle lähetti! Kiitos T! Kuuntelin eilen sen samaisen äänikirjan viiteen kertaan. Minulla on kaksi aikaisempaakin Laaksosen äänikirjaa ja tykkään niistä ihan liikaa:) Tulee kotoisa olo täällä toisella puolella maailmaa, kun joku puhuu nurkassa itselle tuttua murretta ja taustalla livertelevät västäräkit ja naakat vaakkkuvat. Jaksan todellakin kuunnella jokaisen äänikirjan moneen kertaan saman päivän aikana! Opin monet runot ulkoa ja jopa alan jutella niiden kanssa. Vähän noloa, mutta melkein tuntuu siltä, että tunnen henkilökohtaisesti Heli Laaksosen...niin paljon hänen juttujaan olen näiden muutaman vuoden aikana kuunnellut. Minulla on myös hänen runokirjansa ja omat lempirunotkin ovat muodostuneet.


Oikeasti kyllä en ole tavannut Heli Laaksosta enkä ollut missään tilaisuudessa häntä kuuntelemassa. Menisin kyllä heti, jos mahdollisuuden saisin. Olisi kiva kertoa, miten hän tuo minulle palan Lounais-Suomea tänne Tomecon kukkuloille! Mutta arvatkaapa mitä? Minä opiskelin ihan samaan aikaan Turun yliopistossa ihan samaa ainetta, mitä hänkin, mutta ikävä kyllä en muista häntä lainkaan yliopistoajoilta. Hän taisi aloittaa vuoden aikaisemmin kuin minä. Että olen melkein sukua julkkikselle minäkin ;D


Tänään minä en ole saanut mitään aikaan, sillä olen kipeä. Piti pysyä sängyssä iltapäivään asti. Onneksi nyt on jo parempi olo. Ehkä illalla saan ommeltua käsin Kanivinojen nassuja töllön ääressä. Nuorempana inhosin yli kaiken käsinompelua, mutta nykyään pidän siitä kovasti. Sen tilkkupeitonkin tikkaaminen oli hyvin rentouttavaa.


Vielä kerron teille sen, että maestro ei ole tullut tekemään kylpyhuonetta! Hän siis on luvannut tulla joka sunnuntai ja hän on jo jättänyt kolme kertaa tulematta. Nyt hänen piti tulla keskiviikosta lauantaihin, sillä jätti viime viikonloppuna tulematta. Mieheni näki tämän bussissa ja tämä sanoi, ettei pääse tulemaan tälläkään viikolla, paitsi EHKÄ sunnuntaina. Onneksi meillä ovat lämpimät aurinkoiset päivät jatkuneet, joten mäntyjen alla voi vielä aivan hyvin suihkutella.


Mukavaa torstai-iltaa kaikille!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Mummon kanaset pääsiäiskotiin

Sain ommeltua joitakin kanasia pääsiäsikoristeiksi. Laitoin ne myyntiin Peikkokukkulan Pajapuotiin. Menepä puodin puolelle kuuntelemaan kotkotusta ja katselemaan tarkempia kuvia!

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pääsiäispuput

Puputi-pup! Kolmas pupupostaus tälle päivälle! En malta odottaa huomiselle, kun kerran sain lisää kanivinoja syntymään (kanithan ovat tunnetusti nopeita lisääntymään...). Pupuaihe jatkuu myös muissa merkeissä...mutta siitä myöhemmin. Ettekä arvaa, mikä tuolla padassa porisee...


Heleissä kevätväreissä...


ruutuja ja pilkkuja

kukkia ja pitsiä
Lisää Kanivinoja (myös kanipoikia) Pajapuodissa.


Pupun adoptointi maksaa 20 euroa ja matkalippu Suomeen 5 euroa.

Meripoika seilaa Suomeen


Meripoika-kanivino seilaa Suomeen. Tänään saan valmiiksi muutaman lisää, myös pari poikakania. Kuvia löytyy Pajapuodista!

Kanivinoja myytävänä

Ensimmäiset kolme uunista ulos! Monta tulossa perässä.

Peikkokukkulan pajapuodissa kanivinoista on tarkemmat kuvat.


---


Hinta 20 euroa/kpl +postikulut 5 euroa


(Kanivinoja ei ole tarkoitettu leikkeihin, eli vaatteet eivät ole riisuttavat.)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tilkkutäkki riippukeinuun

Asiaan kuuluvaa kunnioitusta ja hartautta kiitos, kun katsotte tämän postauksen kuvia! Olen nimittäin ladannut näitä kolmena päivänä monta tuntia! :/ :( aaarrggghhh...! Meillä on nykyään niin pessimo yhteys, että välillä meinaa lentää mokkula ikkunasta ulos ja kone päin seinää. En toki ole kuluttanut koneen ääressä tunteja odottaen kuvien latautumista, vaan olen tehnyt koko ajan muita juttuja ja käynyt yhä uudelleen ja uudelleen lataamassa saman kuvan, sillä yhteys on katkennut kesken lataamisen. Välillä olen saanut kuvan jo blogiin asti, mutta sitten yhteys on katkennut, enkä ole saanut tallennettua sitä. Pliis, älä siis vain vilkaise näitä kuvia kahdessa sekunnissa, vaan pysähdy hetkeksi, nauti tunnelmasta, kuule tuulen suhina pitkulaisissa lehdissä, lintujen viserrys ylhäällä latvoissa, pienten hauvojen temmellys vieressäsi - jotta näiden kuvien lataaminen oli kaikkien tuntien arvoista ;)

---

...jaaha, yhteys katkesi taas, saankohan tekstiä tallennettua? Tällaista on elämä kukkulaisessa maastossa, jossa yhteydet pomppivat kukkulan rinteestä toiseen - ja aina meidän päämme yli kuitenkin.


Tänä vuonna riippukeinukauteni alkoi vasta syksyllä! Koko kesänä en "ehtinyt" sitä mäntyjen alle ripustaa. Lisäksi kesällä on niin kuuma, ettei ulkona ole paljon tehnyt mieli maatakaan, mutta nyt syksyn tultua auringostakin nauttii ihan eri tavalla, kun muuten ei ole liian kuuma.


---


Tänä vuonna en ripustanutkaan riippukeinuani tavalliseen paikkaansa, vaan keksin uuden paremman paikan! Ripustin keinuni chihuahuoiden suureen tarhaan colihue-metsään. Colihue on ihan kuin bambu. On ihanaa, kun tuuli heiluttaa puita ja samalla kiikuttaa keinuani.


---


Minä ompelin viitisen päivää sitten tilkkutäkin syksyisiä keinutteluhetkiä varten. En ole tehnyt montaa elämäni varrella. Muutamia pikkuisia on tullut väkerrettyä sekä yksi oikein iso parisänkyyn, mutta tein siitä pussilakanamallisen, joten sisään en laittanut vanua enkä tikannut. Nyt tuli oikein himo tehdä ihan oikea tilkkutäkki.


Olen ommellut Suomessa vielä asuessani noin kuusi vuotta sitten keltaisista paloista kankaan. Siinä on vanhoja tyynyliinoja ja muita palasia. Tilkuista ompelemani kangas on ollut varastossa kaikki nämä vuodet, sillä en ole keksinyt sille mitään käyttöä, kun keltainen kautenikin meni ohi jo kolmisen vuotta sitten. Nyt muistin kankaan ja ajattelin, että keltainen on täydellinen väri ulkokäyttöön syksyisten kellertyvien lehtien joukkoon. Aiemmin ompelemani tilkkukankaan ympärille ompelin mökin vanhoista komeronverhoista vaaleankeltaiset kehykset, jotta sain peiton sopivan suuruiseksi.

Sitten mietin, millaiseksi tekisin toisen puolen. Muistin Turusta kirpparilta ostamani lastenhuoneen verhon. Se on oikein voimakas oranssi, enkä ole tuollaiselle kankaalle mitään käyttöä koskaan keksinyt, sillä ei se ole sopinut koskaan mihinkään minun tyyliini sisälle kotiin. Kuitenkin kuvat ovat hauskat ja värit oikein retrot! Kangas on räikeällä tavallaan mieleinen. Päätin tehdä siitä tilkkutäkin toisen puolen. Nyt peitossa on oikein hehkuvat lakastuvan luonnon ruskavärit!

---

Minua ei haittaa yhtään, ettei "oikea" ja "nurja" puoli kuvioidensa puolesta sovi toisiinsa. Minusta peitto on ihana, sillä sain siihen käytettyä kankaat, joille en ole keksinyt käyttöä, mutta jotka olen tahtonut säilyttää itselläni. Nyt voi mielialan mukaan pitää keltaista tai oranssia puolta päälläpäin.

Ompelin peiton pussilakanamaiseksi ja laitoin väliin vanulevyn. Sitten tikkasin paksulla langalla peiton. Muutama tunti meni tikkaamiseen ja minun täytyy sanoa, että nautin työstä täysin siemauksin! Seuraavana päivänä olivat käsivarsien lihakset aivan oudoista paikoista kipeät!


Lounaan jälkeen käperryn keinuuni pelkän tyynyn kanssa. Aurinko paistaa sopivasti, joten peittoa ei vielä tarvita. Nukahdan vartiksi ja jatkan taas töitäni. Puoli kuudelta illalta pidän toisen tauon. Silloin suuntaan keinulleni peitto kainalossa ja lueskelen kirjaa tai lehteä ja annan tuulen tuuditella. Jokunen chihukin yleensä peiton alle on pyrkimässä.