Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 31. toukokuuta 2011

Sadepäivänä

Äääh, Blondi ei ole tyytyväinen...tukka kastuu ja kampaus litistyy.


Eikös mami voisi jo päästää sisään?


Vielä Blondi voi tällä kuistilla pidellä sadetta. Pian kuistista tulee sisätilaa ja siitä tulee uusi työhuoneeni - jos maestro vaan tulee töihin...


maanantai 30. toukokuuta 2011

Voiton puolella!

Viime viikon keskiviikkona meillä ei käynyt pauke eikä kalke, sillä maestrot eivät päässeet töihin.


Saimme kesäpäivän keskelle loppusyksyä ja nautimme siitä täysin rinnoin. Levitimme filtit talon eteen ja köllöttelimme siinä koirien kanssa. Minä nukahdin tuohon rottinkisohvalle ja heräsin kuumissani.


Sinisade näyttää jo aika harvalta. Kun on aika leikata sen oksia, poistamme puutarhakaaren ja kiinnitämme kasvin kuistin pilareihin. Sitä ennen kuitenkin pilarit pitäisi maalata, eikä niitä voi vielä maalata, sillä ne ovat kosteat. Emme tiedä, ehtivätkö pilarit kuivua maalauskuntoon ennen kevättä.

Kuistin on tarkoitus olla viileä paikka kesällä. Kasvillisuus on aivan kiinni kuistissa antamassa varjoa ja tietenkin se myös suojaa talvimyrskyiltä. Maaston muodostama "seinä" on kovaa köyhää maata. Meinaamme peittää "seinät" betonilla ja luonnokivillä.



Tuonne perälle olemme suunnitelleet laittavamme grillin. Sinne muodostuu hauska ulkokeittiö sitten, kun siellä on kiviseinä.


Minun tekisi myös mieleni laittaa riippumatto kahden pilarin väliin, mutta en tiedä, mahtuvatko kaikki suunnittelemamme asiat kuistille.


Tänään meillä on taas tyypillinen syksyinen kylmä päivä. On sumuista ja pilvistä. Ulkona on vain viisi astetta lämmintä. Takkaan täytyy työntää puita aamusta yöhön ja kaikki koissulit makoilevat tyynyillä sen vieressä. Minulla on tänään työn alla pikkutontut, pari urosten merkkailuvyötä sekä omien vaatteideni korjaus. Maestron pitäisi tulla tekemään uutta työhuonettani. Kello on jo puoli yksitoista, eikä häntä vielä näy, joten saapa nähdä, tuleeko hän.




sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Käsityömessuilla

Olimme eilen kaverini kanssa käsityö/askartelumessuilla. Niitä mainostettiin kansainvälisinä. Siellä näkisi uusia materiaaleja ja tekniikoita. Sain vapaalipun ja päätin mennä.



Onneksi minulla eivät olleet odotukset korkealla, sillä messut olivat juuri sitä, mitä etukäteen olin ajatellutkin: ei mitään uutta. Suomessa käsityömessuilla on niin paljon annettavaa, että ensinnäkin kukkaro kevenee aikalailla ja lisäksi pää pursuaa kaikenlaisia ideoita messujen jälkeen. Suomessa oli oikein kiire kotiin kokeilemaan kaikkea ja kehittelemään ideoita eteenpäin.



---



Näiltä messuilta en saanut yhtäkään ideaa. Tulin vain enemmän vakuuttuneeksi tekniikoista, joita EN halua kokeilla ja materiaaleista, joita EN missään nimessä tahdo käyttää. Messuilla ei ollut mitään uutta. Koju kojun perään roikkui servettejä telineissä ja decoupage on täällä yhäkin kova sana. Milloin ihmeessä ihmiset saavat tarpeekseen siitä? Lisäksi ihmiset koristelivat tummia sohvatyynykankaita glittereillä. Oli tauluja, joihin oli liimattu valmis keijunkuva ja päälle oli laitettu paljon metallinhohtoista maalia ja glitteriä. Kaverini kanssa pohdimme, mihin ihmiset tuollaisia taideteoksia kodeissaan laittavat.



---



Ne samat käsityö- ja askartelukaupat, jotka ovat Concepcionin keskustassa, olivat raahanneet "roinansa" messuille. Ne samat tuotteet siis näkee joka päivä kaupoissa. Ei mitään uutta. Kaverini etsi scrap-papereita, joita Concepcionista ei lainkaan saa. Yksi liike Santiagosta olikin tuonut niitä jonkin verran myyntiin. Se oli ehkä ainoa koju koko hallissa, jolla oli tarjottavana jotain, mitä Concesta ei saa. Hinnat olivat mielestäni kalliimpia kuin Suomessa ja huomattavasti kalliimpia kuin samat tuotteet USA:ssa. Mitään kansainvälistä en messuilla nähnyt. Kojujen määrä oli ehkä viidesosa Suomen käsityömessujen kojuista.



Silmiinpistävää oli myös kirjojen puuttuminen. Koko messuilla ei ollut yhtäkään käsityökirjaa myynnissä! Ainoastaan järjestäjien julkaisema käsityölehti oli edustamassa yhdessä kojussa. Muistan myös Suomen messuilta kojut, joissa myytiin vanhoja nauhoja, nappeja, saksia yms. Täällä ei todellakaan ollut mitään sellaista. Yhdessä kojussa myytiin liimapistoleita. Heillä oli yhdenlainen pistoli, jota en ollut ennen nähnyt. Kun kysyin siitä, he sanoivat, ettei niitä ole lainkaan myynnissä, se oli vain näytteillä!

---

Messuilla oli todella paljon ihmisiä ja tungosta. Huomasimme kaverini kanssa, että kojut, joiden lähelle ei edes päässyt ihmispaljouden takia, olivat ne kojut, jotka me vähiten edes tahdoimme nähdä. Yhdessä opetettiin tekokukkien tekemistä, toisessa liimattiin valmiita koristeita laatikoiden kansiin jne.

---

Huomattavaa oli kuitenkin ihmisten innostus. Lähes kaikki kojut järjestivät työpajoja ja ne olivat todellakin täynnä! Aikuiset ja lapset ihailtavan keskittyneinä siinä melussa värkkäsivät omia askartelujaan.

---

Messuilla myytiin myös hieman neulottuja takkeja, huiveja pipoja yms.

---

Messujen anti jäi osaltani laihaksi. Ostin liimapyssyn, jossa on ohut kärki ja jota voi käyttää ilman johtoa, tämän postauksen kuvissa näkyvät villa-silkki-langat sekä muutaman muovinapin. Yhtään ideaa ei tullut, ei myöskään innostusta.
---

Kyllä tässä taas kerran huomasi, että asun kehitysmaassa. Kaikki askartelukin tulee noin 10 vuotta jälkijunassa. Voih, kun pääsisi taas Suomen käsityömessuille! Ne vaan harmillisesti aina järjestetään sellaisessa kuussa, jolloin en muuten tahdo tulla Suomeen.

torstai 26. toukokuuta 2011

Kuistin katon rakentamista

Tämän viikon maanantaina kuistityömaalla näytti tältä.


Maanantai oli kylmä päivä, mutta aurinko tuli joiksikin tunneiksi lämmittämään maestroja.


Tiistaina töihin tuli vain yksi maestro, mutta katto edistyi kuitenkin.



Keskiviikkona työmaalla oli hiljaista. Maestrot eivät päässet tulemaan. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki maanantailta.

Kuisti edistyy kylmässä säässä

Meillä on vietetty todella kylmiä päiviä! Sunnuntaista tiistaihin palelimme sisälläkin. Kylmä tunki sisään ikkunoiden raoista, ovien raoista, sähköpistokkeista, lavuaarin alta...hrrrr...Aamuisin oli lähellä nollaa, eikä aurinkokaan ilmestynyt pahemmin meitä moikkaamaan. Auton ikkunat olivat aamulla JÄÄSSÄ.


Onneksi yläkerrassa on tosi lämmintä, joten yöllä ei tarvitse palella. Päivällä täytyy vaan laittaa vaatteita päälle enemmän, kahdet villasukat ja tossut jalkaan! Telkkaria katsotaan filtin alla. Pikkukoirilla on kaikilla nutut päällään ja niidenkin peteihin laitoin fleecepeittoja, joihin ne pääsevät kääriytymään. Pökköä pesään koko ajan!



Miten ihanalta sitten tuntuikaan eilinen päivä! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila nousi ulkona sellaisiin lukemiin, että auringossa oli kuuma. Nukahdin rottinkinsohvalle talon seinän viereen ja heräsin tuskaisen kuumissani. Koirat köllöttelivät kaikki aurinkoa palvoen. Pyykkiä kuivui kolme koneellista. Miten ihania nämä aurinkoiset lämpimät päivät ovatkaan loppusyksyllä ja talvella!
---
Tänään ollaan taas sumuisissa syksyisissä tunnelmissa ja eilisen valo on muisto vaan. Kello on kymmenen aamulla ja odottelemme kuistimaestroa töihin. Toivottavasti hän tulee, niin hommat edistyisivät. Tämän postauksen kuvat ovat sunnuntailta. Kuisti on edistynyt tosi hyvin. Laitan pian uusia kuvia.
---
Kiitos kivoista kommenteistanne makuuhuonepostaukseen:)








maanantai 23. toukokuuta 2011

Makuuhuoneemme talvi-ilme

Makuuhuoneessamme on aina olleet luonnonvalkoiset lakanat ja tyynyliinat. Korituolissa on ollut valkoiset ja vaaleansiniset peitot ja tyynyt. Nyt loppusyksy puhalsi uusia tuulia makkariimme.


Makuuhuone valmistautuu talveen tummemmalla värityksellä.


En ole ikinä ennen elämässäni ostanut tummia lakanoita. Nyt kun näin tämän tassupussilakanan, en voinut vastustaa kiusausta, vaikka kallis olikin! Kaupassa oli vain kaksi parisängyn pussilakanaa, ei tyynyliinoja. Lisäksi pussilakana oli liian pieni meidän parisänkyymme. Ostin molemmat pussilakanat ja päätin ommella niistä yhden ison sekä lopusta kankaasta tyynyt.



Korituolin päälle vaihdoin harmaan tekoturkiksen. Tuon koristetyynyn päälle olen vain taitellut Laura Ashleyn kankaan. Kangas on samaa kuin tapetti. Minulla on sitä vain metri, enkä osaa päättää, mitä siitä tekisin. Tyynynpäälliset vai pikkuverhot vai verhonpidikkeet vai mitä? Metristä ei kuitenkaan paljon saa aikaiseksi, joten asiaa pitää pohtia pitkään ja hartaasti. Toin kankaan Suomesta, täältä sitä ei ollut saatavana.






Chilessä parisängyissä käytetään yhtä isoa aluslakanaa. Peitot ovat leveitä, ei niin että puolisoilla olisi kummallakin omat peitot. Peittojen alla on yksi iso lakana suojaamassa peittoa. Lakanan reuna käännetään peiton reunan yli. Peitot ovat yleensä painavia villafilttejä. Niin painavia, ettei peittojen alla pääse kunnolla kääntymään! Villapeittojen päällä käytetään vielä päiväpeittoa.



Meidän sängyssämme on aluslakana, peittolakana sekä kolme kevyttä paksua parisängyn levyistä peittoa. En tahdo sänkyyni niitä painavia villafilttejä. Kevyet paksut peitot ovat ihan yhtä lämpimiä, vaikkeivät chileläiset tunnu uskovan asiaa. Päällimmäisen peiton laitan fundan, eli pussilakanan sisälle. Päällimmäinen peitto pussilakanoineen toimittaa päiväpeiton virkaa.


Tassupussilakana ja tyynyliinat sopivat meille kuin nenä päähän! Väri sopii hyvin rauhalliseen makuuhuoneeseemme ja kuvio sopii elämäntapaamme. Kuvio on mielestäni tyylikäs ollakseen tassukuvio. Nämä lakanat on tuotu USA:sta liikkeeseen, jossa myydään tuontitekstiilejä USA:sta. Yksi lakana maksoi 30 euroa. Parisängyn pussilakana, neljä tyynyä sekä yksi iso koirantyyny takan eteen tulivat siis maksamaan 60 euroa. Kirjoittaessani tätä tajuan, ettei minulla ole enää hajuakaan, mitä lakanat maksavat Suomessa! Eli en tiedä, tuliko kalliiksi vai edulliseksi. Joka tapauksessa kangas on selvästikin korkealaatuista ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.


Ikkunoihin en ole tahtonut laittaa verhoja. Kaipaavatko ne niitä mielestänne?



Kevyttakan piippu toimii makuuhuoneemme lämpöpatterina. Makuuhuone onkin talomme lämpimin huone! Ihanaa, kun lattiakin on lämmin.
---

Tämä makuuhuone on unelmieni makuuhuone. En keksi, mikä tässä voisi olla paremmin. Katossängystä aina haaveilin, mutta nyt taitekaton alla sekin haave on unohtunut:)

---

P.S. Älkää välittäkö kellallaan olevasta lampunvarjostimesta tai vinossa olevasta moskiittoverhosta. En stailannut huonetta, vaan otin vaan kuvat, kun olin niin innoissani uusista lakanoista:D Tuon koiranpedinkin olisi voinut ottaa kuvauksen ajaksi pois sängyn vierestä, niin olisi tyylikkäämpää, mutta tällaista meillä on...

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

kylmänä päivänä...

...takan edustalla on ruuhkaa.


Chihut käyttävät takan alustaa saunanaan. Tässä köllöttelee Elvira. Jos minä mahtuisin sinne alle, kömpisin minäkin sinne!


Ewok lämmittelee vielä meidän takkamme edustalla viikon verran ennen kuin se muuttaa uuteen kotiin.



Tänään oli kylmä päivä ja lattiallamme vetää niin paljon, että kaikki pikkukoirat saivat nutut ylleen. Ei tullut protesteja, sillä näyttivät koiratkin ymmärtävän, miten mukavavasti vaatteet lämmittävät viluista pikkuvartaloa.


Ompelin eilen takanedustyynyyn uuden päällisen. Olivia pitää värivalinnasta.


Miten mukavaa on käpertyä päiväunille masu täynnä ruokaa!


lauantai 21. toukokuuta 2011

Toinen kuistinrakennuspäivä

Tänään heräsimme hyytävään aamuun. Ulkona oli vain kahdeksan astetta lämmintä. Maestrot kuitenkin ilmestyivät Peikkokukkulalle yhdeksältä aamulla.


Mieheni laittoi tuon työmiesten "essun" eteensä, jotta te lukijat luulisitte, että hänkin oli töissä mukana.
Pylväät ovat nyt pystyssä. Katon matalin kohta tulee pylvään päälle.



On kyllä hyvä, että saamme katon ennen talvisateiden alkamista, sillä lasiruutuovien alta ja väleistä sataa vesi sisään. Kuistin katto tulee suojaamaan pohjoisesta tulevilta talvimyrskyiltä.


Kuistin katon alle laitamme kaasugrillin, rottinkinsohvan, pöydän, tuolit, halkoja sekä varmaan jonkinlaisen pedin isoille koirille. Ne voivat päivällä sitten löhöillä siinä. Syys- ja talviyöt ne yleensä nukkuvat sisällä. Maestrot tulevat kuulemma jatkamaan töitä maanantaina, jos ei sada.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Syyslaulu

Napsin kuvia Peikkokukkulan syysaamun tunnelmasta. Laitan kuvien ohelle kauniin Syyslaulun sanat, jotka on suomeksi kirjoittanut Erna Tauro. Alkuperäiset ruotsinkieliset sanathan on kirjoittanut lempitaiteilijani Tove Jansson. Laulun sanat ovat kovin haikeat ja vaikkei Chilen syksy olekaan niin haikea, tahdon kuitenkin ommella tämän laulun sanat Peikkokukkulan blogin tilkkutäkkiin.
---
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan sainkaan


Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie

Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä ois voinut olla toisin.


Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.


Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.


Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.


Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänet tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämmemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.


Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.


Nyyh, aina tulee tippa linssiin tuota laulua laulaessa. Mennäänpä siis vielä iloisempiin syystunnelmiin!


Tässä on talon "mökkipuolen" sisäänkäynti. Mökissä on siis työhuoneeni ja keittiö, ja nyt mökki on osa taloa. Takaseinän ikkunat poistettiin ja tilalle tehtiin leveä oviaukko, josta pääsee olohuoneeseen. Toinen tönö taustalla on ulkohuussimme, jossa on kyllä ihan toimiva vesivessa. Toiveissa on, että saamme taloonkin toimivan vesivessan, jos joku maestro suostuu tulemaan töihin. Nyt alkaa muuten olla jo melkoisen viileää ulkosuihkuille, mutta yhäkin minä hurjana viikinkinä ja mieheni hurjana mapuchena uskaltaudumme ulkosuihkuun, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole.


Talon edustan näkymiä eukalyptuspuun alta


Pari tavallista rantatuolia muuttuivat vähän mukavammiksi pikkukuistin kalusteiksi halvoilla räsymatoilla. Joulumuori majailee kuistilla, kunnes talven kosteus ajaa hänet sisätiloihin.
---

Kuistimaestro ei tullut tänäänkään töihin, sillä sahalla ei ollut tarvittavia puita. Nyt niitä tehdään, joten ehkä huomenna ison kuistin teko pääsee vauhtiin. Toivottavasti ei sada.

torstai 19. toukokuuta 2011

Perhosnutut



Dahlia, Blondi ja Elvira saivat uudet perhosnutut. Kangas on pehmeää ja kevyttä pörröfleeceä. Kyllä ovat koiraneidot ovat olleet tyytyväisiä uusissa vaatteissaan! Yksikään ei ole yrittänyt kiemurrella niistä pois!
---

Meillä oli tänään kaatosadepäivä, joten maestrot eivät tulleet kuistin tekoon. Lupasivat kuitenkin tulla huomenna, koska on luvattu parempaa säätä. Toivottavasti voin näyttää teille pian edes pari pilaria pystyssä:)

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Löysimme maestron :o

Haa, maestrot eivät olekaan kuolleet sukupuuttoon, todistettavasti! Eilen yksi maestro tuli tekemään kustannusarvion kuistin teosta, mökkiosan kuistin muuttamisesta sisätilaksi sekä urosten pikkuhuoneesta. Kaiken huipuksi maestro ilmestyi tänään töihin! Jätti eilen jopa henkilöllisyyskorttinsa meille takuuksi, ettei varasta etukäteen maksamiamme rahoja (kuten meille on jo käynyt:/)


Ikävä kyllä tämä maestro ei osaa laittaa kaakeleita, vaan on puuseppä. Kylpyhuonetta emme siis vieläkään saa. Ulkona on pilvisinä päivinä vain 9-12 astetta lämmintä. On aika hyytävää riisuutua tuolla mäntyjen alla ja ottaa melkein kylmä suihku! Onneksi aurinkoisina päivinä on hieman helpompaa.
Kuistiimme ei tule muuta kuin viisi pylvästä ja katto. Lattiaksi jätämme tuon betonilattian, joka meillä jo on, sillä se on mukavan viileä kesälä.



Talon edustan sinisade kiinnitetään sitten kuistiin ja puutarhakaari poistetaan. Tämän me teemme, kun lehdet putoavat ja sinisade täytyy leikata. Huomaatteko, miten keltaiset lehdet siinä jo on. Pitäkää nyt peukkuja, ettei maestro häippäse kesken töiden, kuten täällä aina tuntuu käyvän!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Lahjakasa Blondille :)

Olin eilen koko päivän kaupungilla Concepcionissa. Tein materiaalihankintoja Michilandian ja Peikkokukkulan pajapuodin tuotteita varten. Samalla tuli ostettua tarpeellisia asioita Blondille. Blondi sai kasallisen tervetuliaislahjoja. Eilenhän tuli viikko täyteen Blondin eloa Peikkokukkulan porukassa.


Vihreästä perhoskankaasta tulee ihanan pehmoisen pörröinen hupullinen nuttu. Vaaleanharmaasta tikkikankaasta tulee tyylikäs talvitakki. Valkoisesta turkiksesta Blondi saa turkisliivin hienostelua varten. Sellaisesta liivistä on kuva yhdessä koiralehdessäni. Se on tarkoitettu vinttikoiralle ja nyt tahdon tehdä sellaisen harjikselleni. Chihuahualla turkisliivi ei ole kovin näyttävä, sillä niillä on lyhyehköt raajat ja ne ovat niin pieniä, että ne näyttävät lähinnä karvapalloilta tai siileiltä, jos niille laittaa paksun turkisliivin päälle. Olen kokeillut ;)


Muutenkin olen tämän viikon aikana huomannut, että Blondilla voi käyttää myös vaaleita vaatteita. Koska se on enemmän "irti maasta" kuin chihuahua, sen vaatteet pysyvät vatsankin puolelta puhtaina! Blondi on myös aito hienostelukoira, sillä se ei ainakaan vielä ole kyntänyt maata olkapää edellä, jotta se saisi vaatteet pois päältä ja mahdollisimman nopeasti mahdollisimman likaisiksi :)


Ostin myös elämäni ensimmäisen partakoneen. Itse asiassa se on trimmeri ihmisten viiksien ja parran viimeistelyyn. Kävin kysymässä koiran trimmereitä ja täältä on saatavana vain kahta mallia. Edullisempi malli maksoi yli 100 euroa, eikä siihen saa edes vaihdettua pientä terää! Siinä on niin iso terä, etten voi kuvitellakaan, että ajaisin sillä Blondin pienen naaman partakarvat! Toinen kone oli ammattilaiskäyttöön tarkoittettu ja lisäterineen se maksoi noin 250 euroa! Koska Blondilla ei kasva karvaa lainkaan vartalossa, se tarvitsee ajelua vain naamastaan, ehkä säärissä vähäsen myös, jos karvat kasvavat liian ylös asti, joten ajattelin nyt kokeilla tuollaista heppoista ihmsiten laitetta. Jos ei toimi, niin täytyy sitten myöhemmin tilata jostain nettipuodista oikea trimmeri. Te muut nakujen harjiksien omistajat, jos satutte lukemaan tätä, otan vastaan vinkkejä koneista ja karvojen ajelusta sekä ihonhoidosta!


Blondi sai myös 99% aloe vera -geeliä, koska luin, että se tekee nakun ihon ihanan pehmeäksi. Täytyy alkaa perehtyä ihonhoitoon, sillä Blondilla on reidet täynnä mustapäitä (joita ei saa puristettua, joten en ole varma, ovatko ne sisäänkasvaneita karvoja vai mustapäitä) ja lisäksi Blondilla on akne yhdessä tassussaan karvojen alla. Blondilla on myös kovia näppylöitä vartalossaan. Olenkin ostanut jo aiemmin finnisaippuan ja vauvanrasvaa. Olen vaan vähän ihmeissäni siitä, mitä kaikkea kannattaisi kokeilla ja mikä olisi tehokasta ja mitä voi koiralle kokeilla. Luin, että harjikset pitävät saunasta ja se on hyvä myös iholle, mutta kun sitä saunaa meillä ei ole.


Nyt meinaan alkaa valmistaa lounasta ja sitten surruttelen parit vaatteet Blondille :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kortin kuvasta totta!

Tähän korttiin olen törmännyt jo vuosia sitten, mutta sain sen itselleni viime kesänä Turun tädiltä. Siitä asti kortti on ollut chihuhuoneen seinällä. Minusta kortin kuva on kaikin puolin onnistunut. Siitä saa vaikutelman nalkuttavasta naisesta (kiinanharjakoira) ja nalkutukseen kyllästyneestä miehestä (chihu). Vaikutelmaa sukupuolijaosta vahvistaa chihun kaulaan valittu panta. Mutta katsokaapa tarkemmin! Molemmat mallit ovat narttuja :) Hassu kuva joka tapauksessa ja onnistuneet värit ja tyyli.



Nyt minä voin ottaa tällaisia kuvia OMISTA koiristani. Vain tuollainen hieno divaani puuttuu ;) Minulla kuitenkin on ihan oikea harjisnarttu ja chihu-uros. On kyllä hankalaa saada napattua tällaista napakymppiä, jossa koirien ilmeet ovat niin paljon puhuvat.



Aina, kun katselin tätä kuvaa, ajattelin, että tuo chihu on kyllä tavallista suurempi ja harjis tavallista pienempi. Onhan tuo chihu melkoisen paksu, mutta nyt minulla on melkein samanlainen tilanne täällä Peikkokukkulalla. Choko Bon Bon painaa 3 kiloa ja Blondi 4,2 kiloa. Katsokaapa seuraavia kuvia, ei niillä paljon kokoeroa ole! Toki Blondi näyttää paljon isommalta, kun ne seisovat, sillä harjiksilla on pitkät raajat. Kun Blondi istuu, ei eroa Chokoon paljon ole. Tietenkin Yoda (1,3 kg) on ihan kirppu Blondin vierellä. Kun taas Blondi makaa pesässään kerällä, se on hyvin pikkuruinen, sillä se laittaa pitkät raajansa aivan "kasaan".




Minusta kortin kuvan kiinanharjakoira on kaunis. Minusta valkoiset karvat ovat harjiksella kauniit. Ajattelinkin pitkään, että jos joskus otan harjiksen, tahdon sitten valkokarvaisen ja vartalostaan vaalean sekä mahdollisimman vähillä tai heikosti erottuvilla pilkuilla. En voi vieläkään uskoa onneani, että löysin niin lähelle ihanneharjikseni, kun vain on mahdollista!




Nakuja narttuja on todella harvoin tarjolla. En tiedä tilannetta Suomessa, mutta Chilessä kiinanharjakoira on niin harvinainen rotu, että harjiksia on myytävänä todella harvoin. Ja sitten kun niitä on, ne ovat puuterihuiskuja (eli pitkäkarvaisia koko kropaltaan) tai nakuja uroksia. Minulle on aina ollut selvää, että tahdon nakun nartun.




Kun sain valokuvia Blondista, tiesin että siinä on minun koirani! Pään ja tassujen karvat ovat toivomani valkoiset. Itse asiassa "hiukset" ovat päältä kellertävän vaaleat ja niskasta aivan valkoiset. Hännässä on valkoisen lisäksi myös kellertävää ja mustaa.




Monet ovat sitä mieltä, ettei koiraa saisi värin perusteella valita. Olen itse pääosin samaa mieltä. Ensin tietenkin pitää olla haluttu rotu selvillä ja sen jälkeen se, mitä koiraltaan odottaa. Tämän jälkeen katsotaan väriä. Jos kaikin puolin itselle hyvä koira on myös halutun värinen, niin silloinhan se on jo lottovoitto niissä roduissa, joissa värejä on useita.




Blondi on nyt ollut meillä kuusi päivää ja se on hyväksytty laumaan. Kyllä se vielä arkailee chihujen joukkoon menemistä. Se katselee hieman vierestä tilanteita. Ulkona se riehaantuu juoksemaan chihujen kanssa. Tähän asti on mennyt todella hyvin ja toivon yhtä onnistunutta jatkoa Blondin sopeutumiselle!


P.S. Choko B:n ja Blondin pannat ovat Las Vegasista:) Ostin ne Susan nettiputiikista