Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Pimeät baby showerit

Suurta osaa Chileä ravisteli oikein kunnon syysmyrsky lauantaina. Minä olin Concepcionissa. Lähdin aamulla kaupunkiin kumisaappaissa ja sadetakissa.Vettä tuli kaatamalla ja myrskysi. Asiat piti kuitenkin saada hoidettua. Kun sataa, viemärit eivät vedä ja kadut ovat pieniä jokia. Bussit eivät varo mitenkään jalankulkijoita, vaan hyvällä omalla tunnolla ajavat täyttä vauhtia vedenvirtaamia katuja pitkin ja roiskuttavat kaikki vedet jalankulkijoiden päälle. Vaikka sateenvarjo auttaisikin ylhäältä tulevaa vettä vastaan, sitä kastuu kuitenkin läpimäräksi bussien ja autojen roiskuttaman veden takia.

Kuljin keskustassa ja myrsky yltyi. Keskustan puiston laidalla kävi oikein pyörre, joka tarttui minuun ja paiskasi minut sisään valokuvausliikkeeseen (täällä liikkeiden ovet eivät ole kiinni, kun liikkeet ovat auki). Samalla kaupan suuri kynnysmatto lensi sisälle. Apteekkien ja muiden liikkeiden mainosvalot kolkuttivat seiniä vasten, kaikkialla kolisi ja rämisi. Concepcionissa on vieläkin paljon rakennuksia, joiden ylempiä kerroksia ei ole korjattu maanjäristyksen jälkeen. Ikkunoita on peitetty levyillä ja pressuilla. Levyt paukkuivat, pressut irtoilivat ja kerran oikein räsähtämällä tuli ikkuna alas kadulle! Onneksi olin toisella puolella tietä, eikä kenellekään muullekaan käynyt mitenkään. Ihmiset yrittivät pysytellä katosten alla ja ”gallerioissa”, jotka ovat katettuja kortteleita. Koskaan ei ole keskustassa ollut sellainen maailmanlopun tunnelma kuin eilen! Hälytysajoneuvot ulisivat. Tai no, maanjäristyksen aikaan pari vuotta sitten oli vielä kamalampaa ja oikea maailmanlopun tunnelma, kun puolet keskustassa oli muusina...mutta tarkoitin nyt tällaista tavallista elämää.

Palasin kälyn luokse ja siellä katkesivat sähköt. Aloimme valmistautua baby showereihin lähtöä varten. Käväisin marketissa ostamassa viemisiksi piirakan. Market oli puoliksi pimeänä. Joka puolella oli ämpäreitä ja saaveja. Ison marketin katto vuosi monesta kohdasta. Lihatiski ja muitakin tiskejä oli tyhjennetty, sillä kylmälaitteita ei voitu pitää riittävän kylmänä. Vielä tänään sunnuntaina kauppa oli samassa tilassa.


Lähdimme ajamaan kohti baby showereiden pitopaikkaa . Ilta pimeni, mutta katuvalot eivät syttyneet. Liikennevalot eivät toimineet. Yhäkin myrskysi, oksat katkeilivat. Ajoimme pimeiden asuinalueiden läpi. Siellä täällä jokunen katulamppu toimi ja joissakin harvoissa taloissa oli valot. Toivoimme, että baby shower –talossa olisi sähköt, mutta sekin oli pimeällä asuinalueella. Saavuimme pimeään taloon, joka oli täynnä naisia. Kynttilät olivat olohuoneen pöydällä ja pari taskulamppuakin toivat valoa. Kaikki uskoimme, että kyllä ne sähköt pian palaavat.

Baby showerit järjestettiin niin, että jokainen toi jotakin syötävää. Lahjatoiveena lapselle oli vaippoja tai jokin kehittävä lelu. Tässä tapauksessa tulevalla äidillä ei ollut isoa vatsaa, vaikka hän saa lapsen jo viikon päästä. Perheeseen nimittäin tulee pikkuinen adoptiopoika. Koti oli koristeltu ilmapalloilla ja kartongista leikatuilla pienillä kengillä.

Leikimme pimeässä erilaisia leikkejä ja napostelimme tuotuja herkkuja. Söimme kakkua ja piirakkaa. Odotimme koko ajan, että valot tulisivat, jotta tuleva äiti voisi avata lahjat. Kolme kertaa illan aikana valot syttyivät väpättäen. Valosta saimme nauttia kymmenisen minuuttia kerrallaan, mutta sitten taas olimme pimeässä. Valoisina hetkinä avattiin lahjoja ja kun valot sammuivat, lahjoja avattiin taskulamppujen valossa.

Aika pimeät tunnelmat olivat näissä baby showereissa , mutta mukavaa silti oli. Tuleva äiti ja vauva saivat viisi isoa pakettia vaippoja ja sen lisäksi vielä paljon kivoja leluja, hoitotarvikkeita ja vähän vaatteitakin. Pienenä yksityiskohtana tahdon mainita taas tätä kulttuuria niin kovasti leimaavan asian: kirjojen puuttumisen! Arvasin, ettei kukaan toisi yhtään kirjaa. Ajattelin, että jos toiveena oli ”kehittävä lelu”, niin kirja kävisi oikein hyvin. Ostin sellaisen kovasivuisen ”sanakirjan”, jonka reunassa on paineltavia nappeja, joista kuuluu sanaa esittävä ääni. Juna, lentokone, traktori ja muut härvelit pitävät ominaista ääntään. Noiden äänien takia ajattelin, että kirja on myös lelu. Ja mikä on lapselle sen kehittävämpää kuin kirja!

Yhdeksän aikoihin lähdimme takaisin kälyn luokse. Katuvaloja ei ollut ja eksyimmekin sokkeloisilla pikkukujilla. Puita oli kaatuneena siellä täällä, yhäkin myrskysi ja satoi. Radiosta kuulimme, että tuulennopeus oli 90 km tunnissa. Pohdimme, miten moni ihminen taas on menettänyt kattonsa ja kotinsa. Soitin miehelleni Peikkokukkulalle ja tämä kertoi, että kolmesta saakka iltapäivällä on ollut sähköt katki. Näimme sähkölaitoksen miehiä sadepuvuissaan korjaamassa sähköpylväitä. Palasimme pimeään asuntoon. Onneksi Chilessä on kaasuhellat, niin saimme lämmitettyä vielä vettä illalla ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntaiaamu valkeni puolipilvisenä ja rauhallisena. Eilisestä päivästä muistuttivat kaatuneet puut ja joka puolella makaavat oksat. Uutisista kuulin, että tuhannet ihmiset ovat vieläkin ilman sähköjä. 37-vuotias äiti oli kuollut, kun puu oli kaatunut heidän talonsa päälle. Tämän äidin 9 kuukautta vanha vauva on vakavasti loukkaantuneena sairaalassa. Saman perheen 9-vuotias lapsi on myös sairaalassa lievemmin loukkaantuneena. Myrskyn on ennustettu jatkuvan sunnuntai-iltana tai yönä ja täällä ollaan siksi yhä hälytystilassa. Köyhille asuinalueille on heti tänään viety apua: kuivia vaatteita, lämmintä ruokaa ja kattomateriaaleja.

Peikkokukkulalle on jo sähköt palanneet. Pääsin palaamaan turvallisesti ja hyvässä säässä kotiin. Herkuttelimme simpukoilla, merilevällä ja langostinin pyrstöillä, joita kävin hakemassa kälyn lähellä olevasta kalamarketista ennen kotiin tuloa. Nyt kuulen tuulen voimistuvan ulkona, alkaakohan myrsky uudestaan yöllä? Minä rakastan myrskyjä, mutta toivon silti, etteivät kurjissa hökkeleissään asuvien ihmisten tarvitsisi kärsiä.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Viikinkien kehittelyä

Minulta pyydetään usein Chilessä viikinkejä. Vaikka Suomi ei varsinaisesti viikinkimaa olekaan, täältäpäin maailmaa katsottuna se on. Käviväthän viikingit Suomessakin muinoin ryöstöretkillään kyliä polttamassa ja naisia ryöstämässä. Olen useamman vuoden pohtinut viikinkiteemaa, eikä kunnollista ideaa ole tullut päähäni. Pitäisi taas olla jotakin yksinkertaista, jota voi myydä edullisesti ja tehdä suhteellisen nopeasti. Koska olen enemmän ihastunut tonttuihin ja peikkoihin, viikngit ovat jääneet aina ideatyöskentelyssäni taka-alalle. Yleensä kaikki on tyssännyt kypärään. En ole keksinyt, mistä materiaalista saisin tehtyä hyvän kypärän ja mistä ne sarvet (joita muuten oikeilla viikingeillä ei kuulemma ollut! Mutta kuka tunnistaisi sarvettoman tyypin nykyään viikingiksi?) Miten kiinnittäisin sarvet kypärään? Intoni on aina lopahtanut.

Nyt kuitenkin jostain ihmeen aivosopukasta viikinkiteema alkoi kehkeytyä. Puupala vartaloksi, partaa, huovasta sarvet ja silmät (Inhoan sellaisia valmiita liimattavia silmiä, joissa pupillit heiluvat muovin alla! Ne saavat kaiken näyttämään niin askartelupaskartelulta neg. mielessä).

Ompelin kypärän tekonahasta, mutta oikeasta ohuesta nahasta voisi tulla hienompi. Sarvet oli helppoa ommella saumoihin. Kokeilin tuikunpohjasta metallikypärää, mutta se ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin nahkainen, mitä mieltä olette? Tein kilven tekonahasta, johon piirsin viikinkikuvioita, mutta sitten keksin leikata tuikunpohjasta kilven, johon piirsin takapuolelle lyijykynällä viikinkikuvioita. Tästä tuli niin paljon hienompi, etten edes harkitse nahkaisten kilpien tekoa.

Hammastikku toimii kirveenvartena. Teräosan tein tekonahasta. Kokeilin myös tuikkumetallista, mutta mikään liima ei suostunut liimaamaan kahta tuikkumetallia toisiinsa. Myös kilpi täytyy lyödä naulalla kiinni viikingin vartaloon, sillä mitkään liimat eivät tehonneet yrityksistäni huolimatta. Piirsin kangastussilla kirveeseen tuon rastimaisen kiinnityskohdan, mutta sen aion ehdottomasti tehdä langalla! Tulee aidomman näköinen.

Viikingin nenä voisi olla myös puunvärisestä helmestä, mutta mielestäni punainen tuo kivasti väriä muuten luonnonväriseen viikinkiin - se tuo myös vitsikkyyttä. Aion tehdä partoja myös oranssiin vivahtavasta turkiksesta.


Kilpi-ideastani olen erityisen tyytyväinen
Onko sinulla ideoita näiden viikinkien parantamiseen? Muitakin viikinki-ideoita saa esittää :)

torstai 24. toukokuuta 2012

Neulahuovutusta

Yksinäisten vuorten tonttu

Yksinäisten vuorten tontut

Maailmalle on lähdössä taas kaksi neulahuovutustaulua. Näiden koko on noin 50x30cm. Olen tehnyt tällaisia samantapaisia useammankin (kurkkaa pajapuodin puolelle). Jokainen kuitenkin on yksilönsä, sillä väritys on kaikissa hieman erilainen. Värjään villat itse ja yhdistelen erilaisia värejä, jotta jokaisesta työstä tulee uniikki. Itse ripustan työt aina luonnosta löytämääni keppiin. Keppiä en kuitenkaan lähetä asiakkaalle toiseen maahan. Taulun hinta on 35 euroa ja lähetys Suomeen 6 euroa.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Suihkunautinto



Tulin juuri Peikkokukkulan historian ensimmäisestä lämpimästä sisäsuihkusta! Ette arvaa, miten ihanalta se tuntui! Meillä ei ole ollut neljään ja puoleen vuoteen suihkua kylmään aikaan vuodesta. On pitänyt pestä pesuvadissa ja käydä suihkussa kälyn luona. Onneksi suurimman osan vuodesta olemme voineet suihkutella ulkosuihkussamme auringolla lämpiävässä vedessä. (Miksei meillä sitten ole ollut sisäsuihkua, sen olen selittänyt niin moneen kertaan blogissani, etten jaksa nyt jauhaa enää asiasta.)

Miten ihanaa olikaan pestä hiukset vedessä, jonka lämpötila ei vaihdellut tulikuumasta jääkylmään (niin kuin ulkosuihkussamme). Eikä tarvinnut kyyristellä pää pesuvadissa. Miten elämä taas helpottuukaan tällaisella pikkujutulla! Iloitsin kaikista hauskoista suihkutoiminnosta, joita ”avaruusaikainen” suihkumme meille tarjoaa. Siinä on kaarimainen päältä tuleva isohko suihku, lisäksi käsisuihku, jossa on kolme erilaista toimintoa. Vielä seinässä on neljä pikkusuihkua, jotka suihkuttavat vettä vaakatasoon. Niitä voi säätää antamaan hierovaa suihkua selkään ja niskaan ylä- tai alaviistoon.

Nautin täysin siemauksin kuumasta vedestä, mutta samalla olin huolestunut, miten pitkään kuumaa vettä riittää. Boileri on 80- litrainen ja sen pitäisi kuulemma riittää kolmelle ihmiselle. En antanut veden tulla kovalla paineella, että kuumaa vettä riittäisi pidempään. Mieheni oli ottanut suihkun ennen minua. Kyllä suihkun lopussa alkoikin tulla jo viileämpää vettä kuin aluksi, joten ei auta liian kauaa lotrailla. Chilen korkea sähkön hintakin täytyy pitää mielessä. Mutta kyllä on ihanaa, että meillä on vihdoinkin sellainen perusjuttu kuin suihku kylpyhuoneessa!

Kuuman veden valuessa päälleni unohtui sekin, että maestrot, jotka vetivät putket kylppäriin, tekivät todella kamalan rumaa työtä. Putket on vedetty pöyristyttävällä tavalla vinkulaan. Kylpyhuoneen ilme rumeni valtavasti. Suihkun alla vaan tuli sellainen olo, että antaa olla, pääasia on se, että saa pestä itsensä lämpimässä suihkussa talvellakin omassa kodissa! Otan kuitenkin jossain vaiheessa teille kuvia näistä pöyristyttävistä putkistamme, jotta tajuatte, miten sisustajaminän sydän vuotaa verta. Muita kylppärikuvia tulee sitten, kun muut tykötarpeetkin on sinne järjestelty. Siihen saattaa mennä chileläiseen tapaan kauan.

Meillä ei ole vielä edes kunnollista suihkuverhoa, sillä ostimme vain muovisen valkoisen ”vuoriverhon”. Chilessä käytetään kahta verhoa suihkussa. Sisäpuolella on muovinen ja päälipuolella kankainen. Minä tahdon rauhassa valita jonkun nätin verhon ja siihen asti meillä on vain tuo valkoinen muoviverho.

Alunperin meidän piti teettää lasinen suihkunurkkaus, jossa olisi liukuovi. Suunnitelmamme ovat kuitenkin jälleen kerran muuttuneet, eikä tämä uusi kylppärimme tule olemaan käytössä kuin ehkä vuoden. Sitten se puretaan ja tilalle tehdään jotakin aivan muuta! Tämän takia päätimme säästää ja jättää teettämättä lasinen suihkunurkkaus. Mitä kylppärin paikalle sitten joskus tulee...kerron teille sitten joskus. Se liittyy yhteen asiaan, josta olen vihjaillut jo pidempään.

Mutta kyllä oli ihanaa kuivatella rauhassa takan ääressä, nousta yläkertaan laittamaan pyjama ja kylpytakki päälle. Jotenkin koti tuntuu taas enemmän Kodilta, kun siinä on suihkukin!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Mistä tietää, että Peikkokukkulalla on kylmä?

No vaikka siitä, että Taika sai uuden villlaslipoverin.
Ja siitä, että Taika pyrkii sisälle joka kerran, kun avaamme ulko-oven.

Ja siitä, että pikkukoirat makaavat päällekkäin yhdessä sykkyrässä.

Ja siitä, että isot, keskikokoiset ja pienet koirat lämmittelevät kaikki kylki kyljessä.
Ja siitäkin, että me ihmiset värjöttelemme takan ääressä iltaisin, keittiöön on ilmestynyt kaasulämmitin ja polttopuita kannetaan kuistille.
---
P.S. Meillä on TAAS ongelmia nettiyhteyden kanssa, vaikka käymme valittamassa asiasta joka viikko Claron toimistossa. Aina siellä säädetään jotain ja viimeksi saimme varmuudeksi uuden nettitikunkin. Nyt jo lupailtiin, että joku tulisi tänne meille katsomaan, mikä on vikana. Saa nähdä, tuleeko kukaan koskaan. Palvelunumeroonkin olemme soitelleet. Ei mistään apua! Tästä syystä ei ole taas ollut uusia postauksia. Tuskin saan edes sähköposteja auki. Nyt jostain syystä sain nämä kuvat ladattua, mutta yhteys on pitänyt katkaista ja yhdistää tänäkin aikana viisi kertaa. Jos siis täällä päässä on taas hiljaista, niin johtuu yhteydestämme, ei minun laiskuudestani ;)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Raamatulliset tunnelmat

Tällaiset raamatulliset tunnelmat pysäyttivät minut Peikkokukkulan syysaamuna.
---
P.S. Laitoin päivitystä eiliseen postaukseen. Ilmiantaja on selvinnyt.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Äitienpäivätragedia

Eilen äitienpäivänä yhdestä Santiagossa sijaitsevasta sairaalasta varastettiin kahdenpäivänikäinen tyttövauva! Valvontakamera ikuisti noin 35-vuotiaan naisen, joka tuli sairaalaan tavallisissa vaatteissa. Jossain nainen oli vaihtanut sairaanhoitajan vaatteisiin. Nainen astui huoneeseen, jossa oli äiti vauvansa kanssa yksin. "Hoitaja" sanoi äidille, että vauva pitää viedä tutkittavaksi. Tämän jälkeen äiti ei saanut enää tietää mitään vauvastaan.
Tänä aamuna uutisissa on seurattu tiiviisti tapausta. Vauvan äiti on rauhoittavien lääkkeiden alaisena. Isää haastateltiin televisiossa. Kaikille lentokentille oli lähetetty tieto. Valvontakamerakuvaa näytettiin koko ajan TV:ssä, jotta joku voisi tunnistaa sieppaajan. Ja joku jo tunnistikin! Noin tunti sitten nainen saatiin kiinni. Hän on perulainen noin 35-vuotias nainen. Vielä ei tiedetä, onko naisella mielenterveysongelmia ja varastiko hän vauvan itselleen vai aikoiko tämä myydä vauvan. Sieppaajalla on ennestään yksi oma lapsi. Juuri nyt vauvaa tuodaan takaisin sairaalaan äidilleen. Isä on jo vauvan kanssa.

 Sairaalan johtajaa on haastateltu ja ihmetelty, miten voi olla noin helppoa varastaa vauva sieltä. Nyt alkavatkin tutkimukset. Onneksi sairaalassa oli niin hyvät kamerat, että sieppajaan jäljille päästiin nopeasti! Pieni Constanza on hyvässä kunnossa ja pääsee näillä minuuteilla äitinsä syliin!

---

LISÄYS: Nyt tapauksesta tiedetään enemmän. Sieppaaja onkin 46-vuotias. Tällä on parikymppinen tytär, joka sai kuukausi sitten vauvan samassa sairaalassa. Sieppaaja teeskenteli naapureille olevansa raskaana ja kertoi eilen menevänsä synnyttämään. Naapureiden epäilykset heräsivät, kun sieppaaja palasi jo samana päivänä sairaalasta vauvan kanssa. Joku naapureista otti yhteyden poliiseihin nähtyään TV:stä valvontakamerakuvan.

LISÄYS: Uutisissa kerrottiin, että sieppaajan ilmiantaja olikin sieppaajan oma tytär! Kun sieppaaja ei suostunut ilmoittautumaan poliiseille, tytär otti vauvan äidiltään ja palautti poliiseille! Eli ilmeisesti kyse on mielenterveysongelmasta. Nainen tahtoi vauvan itselleen.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äiti

Äiti-sana ei ole alkuperäinen suomenkielinen sana. Se on germaaninen laina. Uralilaisissa kielissä, joihin suomikin kuuluu, vanha oma "äitiä" tarkoittava sana on ollut emä, josta on johdettu emo. Emo esiintyy muun muassa Kalevalassa. Yleiskielessä emon merkitys on kuitenkin kaventunut, ja se tarkoittaa nykyään pelkästään eläinemoa. Suomen kirjakielessä äitiä on käytetty Agricolan ajasta lähtien.

Zara-emo tyttäriensä Olivian ja Elviran kanssa. Olivia on Zaran ensimmäisestä pentueesta ja Elvira on toisesta pentueesta. Olivian isukki on Yoda ja Elviran isä on Choko Bon Bon (ne esiintyvät postauksen ensimmäisessä kuvassa ihmisäitinsä kanssa). Molemmilla on harmaa väri (blue fawn), mutta silti ne ovat ihan eri väriset. Myös Zara oli syntyessään harmaa, mutta muutti värinsä tuollaiseksi kauniin kermamaiseksi. Virallisesti kuitenkin sekin on blue fawn tai azul bayo, kuten täällä sanotaan. Zaran tyttäristä Olivia on selkeästi harmaa, kun taas Elviran harmaa vivahtaa toffeeseen (ei kuitenkaan ole lila). Kuvassa Zara-emo on lempipuuhassaan, eli puhdistamassa korvia. Zara käy melkein päivittäin läpi lähes kaikkien chihujemme korvat. Ei tarvitse ihmisäidin huolehtia pikkukoirien korvien puhtaudesta.

Mitähän emo ja tyttäret tässä juonivat?
Peikkokukkulan karvaton, vahemmän karvainen ja karvallinen sakki toivottavat oikein mukavaa äitienpäivää kaikille äideille ja emoille rotuun ja lajiin katsomatta!

Erityisonnittelut tietenkin omalle äidilleni ja T-mummolle sekä mummolle, joka katselee minua pilven päältä!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Ihana päivä

Tänään oli ihana päivä. Olimme miehen kanssa neljän tunnin parijoogakurssilla. Soitin mummolle ja äidille. Nyt takassa kohisee tuli ja kaikki koirat lämmittelevät tyynyillä. Vatsa on täynnä herkkuruokaa ja mukava sänky odottaa yöunille. Hyvää yötä!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kanivinot

En ole aikoihin ehtinyt päivittää Peikkokukkulan pajapuodin sivuja. Kaikki siellä olevat Kanivinot on myyty. Nämä kolme neitokaista olen nyt tehnyt uusia.

 Lisää uusia on tulossa piakkoin. Vain kasvot ja neuletakit puuttuvat.

Jos tahdot Kanivinon itsellesi, sellaisen adoptointi maksaa 32 euroa ja lentolippu Suomeen 8 euroa.
---
Ihanaa kevätpäivää teille Peikkokukkulan aurinoisesta syyspäivästä!

torstai 10. toukokuuta 2012

Tuliaisia Brasiliasta

Kälyni palasi parin viikon lomareissulta Brasiliasta ja toi tuliaisiksi minulle aivan sopivat kengät. Ne ovat pehmeää mokkanahkaa ja todella kevyet. Ensi kesäksi on sitten nätit kengät valmiina. Täytyy hankkia jokin vaaleanliila huivi täydentämään kokonaisuutta. Nyt kuitenkin me olemme kulkemassa talvea kohden, joten kengät joutuvat odottamaan puolisen vuotta laatikossa.

Kiitos kälylle!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Psykologinen imurijuttu

Meillä pidettiin ennen imuria näkyvillä  keittiössä parven portaiden alla. Meillä ei ollut erikseen siivouskomeroa, johon imuri olisi mahtunut. Hiiriepisodin jälkeen tyhjensimme yhden komeron muovipusseista ja takeista ja siitä päätimme tehdä siivouskomeron, jossa olisi tilaa imurillekin. Hienoa saada imuri pois silmistä.

Meidän pitää koirankarvojen takia imuroida tai ainakin lakaista alakerta päivittäin. Tietenkin imuroimalla saa paremmin karvat ja hiekat siivottua. Miehenikin tarttui helposti imuriin, kun tajusi, että se tosiaan on nopeampi ja tehokkaampi tapa kuin lattiaharja.
Siivouskomeromme, johon imurikin mahtuu, on keittiön parven portaiden vieressä.  Välimatkaa siis imurin entisellä ja nykyisellä paikalla on metri. Komerossa ei ole ovea vaan verho. Arvatkaapa, mitä tapahtui?
Mieheni ei enää koskekaan imuriin! Nyt hän vain lakaisee lattiat aamuisin,  ja karva- , hiekka- ja pölykasat kasvavat nurkissa päivä päivältä. Imurillahan saa helposti kulmistakin imaistua, mutta harja vain siirtää liat nurkkiin, ainakin siltä tuntuu. Minun piti sitten alkaa lakaista uudelleen tai tarttua imuriin. Huomasin, että imuroiminen alkoi minullakin vähentyä, kun muka harjaan oli helpompi tarttua!
Tämä on ihan selvästi jokin psykologinen juttu! Kun imuri on pois näkyviltä, vaikkakin vain vaivaisen verhon takana, siihen on vaikeampi tarttua, kuin jos se on näkyvillä. Tein sitten eilen sellaisen päätöksen, että siirrän imurin takaisin vanhaan paikkaansa portaiden alle. Tästä oli sellainen seuraus, että imuroin vaivattomasti sekä eilen että tänään. Ei tuntunut lainkaan hankalalta aloittaminen. Uskon ja toivon, että miehenikin pääsee taas imuroinnin makuun, kun se vihreä pörrääjä koristaa keittiötämme.
Onko kenelläkään samantapaista kokemusta?
Sitten ihan toiseen juttuun: minä opin eilen Myrskyluodon Maijan loppuosankin ulkoa! Osasin sen 13 vuotta sitten, mutta kun sen jälkeen en ole soittanut pianoa, jouduin opettelemaan kappaleen kokonaan uudestaan. Minulla ei ole millään riittänyt kärsivällisyys loppuosan opettelemiseen, mutta eilen se meni ilman nuotteja ensimmäisen kerran! Jippii! Tuntuu niin hienolta, kun voi antaa mennä tunteella, eikä tarvitse takkuilla nuotteihin tuijottaen!

Mutta nyt tämä pimputtaja lähtee Concepcioniin. Menen Claron toimistoon selvittelemään, mistä johtuu se, ettei yhteytemme toimi kunnolla. Toivottavasti osaavat tehdä asialle jotakin, muuten blogielämä tulee kärsimään taas. Tänään menen myös lääkärille valittamaan selkävaivojani sekä toivottavasti mielenkiintoiseen keskusteluiltaan.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Hyvä mieli

Sain Neljä vuodenaikaa -blogista haasteen kertoa hyvää mieltä tuottavista asioista. Olen tähän haasteeseen jo ottanut osaa täällä, joten nyt kerron vain viisi asiaa lisää. Tämän haasteen saavat ottaa vastaan kaikki bloggaajat, joille tämä ei ole vielä tullut.

Minulle tulee hyvä mieli, kun:

-uunista tulee herkkujen tuoksu
-kun voin ottaa kälyn luona pitkän kuuman suihkun (meillä alkaa jo olla lämpimän veden tulo rajallista, kun päivät eivät enää ole kuumia)
-kun saan aloittaa uuden kirjan lukemisen
-olen joogatunnilla
-kun opin uuden kohdan pianokappaleesta

Seita ja Blondi nauttivat takkatulen lämmöstä


P.S. Meillä on TAAS ongelmia nettiyhteyden kanssa! Yhteys toimi hyvin niin kauan, kun oli kahden kuukauden koeaika meneillään. Kun teimme sopimuksen Claron kanssa, viikko viikolta yhteys alkoi huonontua ja nyt viimeisen viikon olemme olleet lähes ilman yhetyttä. Eilen emme saaneet yhdistettyä kuin noin minuutiksi kerrallaan, enkä saanut edes sähköposteihin vastattua. Harmittaa vietävästi! Eli jos täällä päässä alkaa taas olla hiljaisempaa, niin syyn sitten tiedätte :/

lauantai 5. toukokuuta 2012

Pojut

Rakkaat karvapoikani Choko B. ja Yoda nauttivat sohvalla köllöttelystä vierivieressä.
Meidän perheessähän on sellainen sääntö, ettei sohville hypitä ilman lupaa. Luvan kanssa saa tulla ja sohvalla lekottelu onkin erityispalkinto.

Molemmilla pojilla on päällään uudet täksi syksyksi ja talveksi ompelemani perusnutut.

Välillä pitää vähän selvitellä välejäkin...
Hohhoijaa, kun Yoda-Canaritoa alkaa haukotuttaa ja Choko B. on jo vaipumassa uneen.
Leppoista lököttelylauantaita teillekin!

torstai 3. toukokuuta 2012

Takkatuli vai valkoinen patteri?

Takkatulen loimu on kai jokaisen Peikkokukkulan lukijan mielestä jotakin ihanaa ja tunnelmallista. Tulen loimu on arjen luksusta. Luksusta, josta kerrostalossa asuva saattaa unelmoida. Vähemmän luksusta niille, jotka joutuvat päivästä toiseen lämmittämään talonsa useallakin pönttöuunilla. Siltikään he eivät ehkä vaihtaisi takkatulta pelkästään vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin.

En tiedä, miten yleimaailmallista tämä takkatulen ihannointi on, mutta suomalaiset ainakin rakastavat takkatulta. Täällä juuri tuli televisiossa mainos, joka sai minut ällistymään!

Mainoksessa näytettiin perheen olohuone, jonka seinän vieressä oli takka ja polttopuita. Polttopuut olivat sotkeneet seinän likaiseksi, savu oli värjännyt takan yläpuolella olevan seinän nokiseksi, lattia oli likainen polttopuista tulleista roskista. Lapset istuivat tyytymättöminä (kylmissään ja nälissään?) lattialla.

Sitten perheeseen tuotiin valkoinen lämpöpatteri! Takka ja polttopuut väistyivät olohuoneesta, seinä oli puhdas ja tilalla oli hohtavan valkoinen lämpöpatteri. Koko perhe istui tyytyväisenä ja puhtaana lattialla lämpöpatterin vieressä avaten pitsalaatikkoa ja alkaen syödä yhdessä valkoiset hampaat välkkyen. Minua huvitti. Tuollainen mainos ei kyllä menisi läpi Suomessa. Kuka vaihtaisi ihanan takkatulen valkoiseen steriilin näköiseen kaasupatteriin ja lattialla syötävään pitsaan?