Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012


Kirjoitin vuoden 2011 lopussa lupaukseni, tavoitteeni ja toiveeni vuodelle 2012. Nyt on aika katsoa, toteutuivatko ne!

Lupaukseni vuodelle 2012

-          Antaa koirilleni päivittäin aikaa enemmän kuin vuonna 2011

Kaikki kiireet ja vauvan tulo perheeseen aiheuttivat sen, etten kyllä ehtinyt olla koirieni kanssa sen enempää kuin vuonna 2011. Lohdutuksena kuitenkin on se, että olemme aina kotona, joten koirien ei tarvitse olla yksin. Lisäksi mieheni on pyhittänyt enemmän aikaa koirillemme, kun minä en ole pystynyt.

-          Pyrkiä jakamaan aikani niin, etten tee jatkuvasti käsitöitä. Pyrin välttämään loppuunpalamisen ja kyllästymisen.

Tämä taisi toteutua

-          Uskaltaudun hammaslääkärille niin monta kertaa, että kaikki on kunnossa.

Kävin hammaslääkärillä, mutta vielä puuttuu pari kertaa. Asia hidastui hieman raskauden ja vauvan tulon takia.

                                                                   Tavoitteeni vuodelle 2012

-          Ostaa piano

Ostin pianon.
 
       -          Matkustaa Suomeen

Raskauden ja vauvan takia päätin jättää reissun vuodelle 2013.

-          Helmi-maaliskuussa pieni lomareissu miehen kanssa Argentiinaan

Toteutui. Vauva reissasi mahassa ja mukana matkalla olivat kaksi kälyänikin.

                                Yhteiset tavoitteemme vuodelle 2012

-          Saada museoprojekti hyvään alkuun

Ei toteutunut. Asia on entisestään mutkistunut ja vaikeutunut. Syynä mm. tie- ja vesiongelma.

 
        -          Maalata talomme ulkopuolelta

Maalattu on! Vain katon maalaus on tekemättä.

 
        -          Elviralle ja Dahlialle pentuja loppuvuodesta

Vauvan takia päätimme jättää pennutukset seuraavalle vuodelle.

                                                                     Toiveeni vuodelle 2012

-          Enemmän päivän – muutaman päivän lomareissuja kuin aikaisempina vuosina

Ei toteutunut.

 
      -          Pysyä terveenä!

Pysyin terveenä.

 
     -          Saada paremmin toimiva nettiyhteys

Huononi entisestään.

 
Jos vuotta 2012 pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi helppoa: VAUVA! Ei ajatuksiin ja elämään tänä vuonna oikein muuta ole mahtunut.

Mikä Peikkokukkulan Prinssille nimeksi?


lauantai 22. joulukuuta 2012

Kohtaaminen

Mamma ja Poika kohtasivat lentokentällä viikko sitten. Mamma on vielä Chilessä viikon verran. Huomenna sunnuntaina on pojan ristiäiset. Menoa ja melskettä riittää huomenna Peikkokukkulalla, kun se täyttyy juhlavieraista. Pian teillekin paljastuu, minkä nimen Poika saa!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Jouluvalot

Katsokaa, sain ihan omat jouluvalot!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Gazebon teko jatkuu

Pian on valmista!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Iltahetki


Mieheni kasteli kasvimaata pimenevässä kevätillassa. Minä istuin riippukeinussa poikavauva sylissäni. Katselin mieheni puuhastelua ja hyräilin suomalaisia lauluja pehmeään peittoon kääritylle vauvalle. Vauva katseli ympärilleen silmät suurina suu supussa. Mies sai kasteltua kasvit ja hän istuutui tuolille. Hän lauleskeli lastenlaulua niillä muutamalla suomalaisella sanalla, jotka hän muistaa. Pienen hetken kuluttua hän sanoi lähtevänsä katsomaan iltauutisia.
Vauva istui niin tyytyväisenä sylissäni nauttien keinuttelusta, että päätin vielä jäädä ulos. Tulikärpäset alkoivat sirittää ja taivas tummeni entisestään. Menin makuulle keinuun ja laitoin vauvan kainalooni. Käärin hänet hyvin peiton sisään ja peitin hänen päänsä takkini liepeellä. Lauloin tuutulauluja ja partion nuotiolauluja. Pienen silmät alkoivat lupsahdella ja lopulta ne menivät kiinni. Pikkuiseni tuhisi ja minä lauloin hiljaisesti kaikki muistamani kauniit laulut. Kuulin vain tuulen huminan puissa ja tulikärpästen sirityksen. Koirat makasivat jossakin lähelläni, jotkut riippukeinun alla. Katselin mustina piirtyviä oksia tummansinistä taivasta vasten ja ihmettelin taas, miten kaunista elämä on.
Tällaisina hetkinä minä mietin, että jumalan on oltava olemassa. Mietin myös, mitä minä olen tehnyt ansaitakseni niin paljon hyvää? Tämä äitiys on lahja, jota en meinannut uskaltaa ottaa vastaan. Nyt tiedän, että olisin jäänyt niin paljosta paitsi, jos en olisi tätä aarretta saanut.
Nuuhkin pientä lämmintä päätä ja laitoin poskeni vasten silkkisiä hiuksia. Poikani oli täydessä unessa. Päätin lähteä sisälle. Nousin varovasti keinusta ja kannoin poikaa kuun valossa pyöreiden kivien reunustamaa polkua pitkin. Talo näytti kodikkaalta valon loistaessa lasiruutuovista kuistille.
 
Tämä kuva on otettu yhtenä aamuna, kun menimme jatkamaan unia riippukeinuun.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Mörkyt

Muistatteko vielä Mörkyt? Näitä lähti Santiagon kansainväliseen basaariin.