Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joululahjoista ja toivelistoista

Nelivuotias poikani ei kirjoittanut toivelistaa joulupukille, sillä hän ei varsinaisesti toivonut mitään. Poikamme kanssa voi mennä helposti lelukauppaan, sillä hän ei koskaan ala vinkua tavaroita itselleen. Joskus hän saattaa sanoa kaupassa, että hän tarvitsee jonkun lelun, mutta jos selitän hänelle, miksei lelua osteta, se riittää hänelle. Ainakin toistaiseksi tilanne on ollut tällainen ja toivottavasti näin jatkuukin. Dominicille ihan selkeästi tavaraa tärkeämpää on yhdessäolo.



Tivasin häneltä kuitenkin joulun alla, mitä hän toivoisi pukin tuovan. Hän sanoi, että pukki toisi hänelle ison paketin. Kun kysyin, mitä paketissa olisi sisällä, niin sain vastaukseksi:"Kaappi!" Kysyin, mitä hän kaapilla tekisi. Leikkisi siellä kuulemma. Seuraavalla kerralla ison paketin sisällä oli auto. Kun kysyimme häneltä, tykkäsikö hän enemmän isoista paketeista vai pienistä paketeista, vastaus oli:" Isoista ja pienistä". Kun kysyimme, pitikö hän enemmän pehmeistä vai kovista paketeista, vastaus oli:"Pehmeistä ja kovista". Hän oli siis koko ajan hyvin diplomaatinen.

Meidän peheessämme ei hankita paljon lahjoja, paitsi Dominicille. Tai no, enhän minä tiedä, miten paljon muissa perheissä lapset saavat lahjoja, mutta ostamme useamman lahjan Dominicille, sillä hän ei saa keneltäkään muulta lahjoja kuin meiltä vanhemmilta, kummitädiltään ja mamma lähettää paketin Suomesta. Meillä ei ole täällä isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka antaisivat lahjoja. Dominic saa useamman paketin, mutta määrä tuntuu ainakain omasta mielestäni kohtuulliselta.

Tänä vuonna Domsku sai pienen pyöreän uima-altaan, kivettömiä viinirypäleitä (vaikeaa löytää sesongin ulkopuolella, mutta käly oli löytänyt), lapsille tarkoitetun hämähäkkimies vartalosuihkeen (tavallista Chilessä), neljä legopakettia, vesipyssyn, keilat ja pallon, retkipatjan, dvd-elokuvia (kaikki Muumit, "Risto Räppäs", Ryhmä Hau, Tonttu Toljanteri) ja se ISO paketti, senkin pukki toi. Siinä oli Batman-polkuauto!


Poika oli tosi onnessaan kaikista lahjoista ja toki se Batman-auto oli ihan huippu. Yllätykseksi megasuosion sai hämähäkkimies-spray. Sitä suihkutellaan koko ajan meidän kaikkien vaatteisiin. Dvd-elokuvat ovat siitä hyviä, että suomen kielen sanavarasto laajenee pojan katsellessa elokuvia suomeksi.

Dominic ei saanut lahjaksi yhtään vaatetta. Sinänsä hyvä, koska eivät pojat niistä välitä. Ainakin Domsku vaan avaa paketin, katsoo vaatetta ja läjäyttää sen lattialle. Mutta yksi suuri puutos lahjoissa nyt tänä vuonna oli ja tajusin sen vasta joulupäivänä! En ollut ostanut Dominicille yhtään kirjaa!Täytyy korjata asia joulun jälkeen!

Entä sitten minä? Olen lukenut facebookissa välillä hihitellen, välillä loukkaantuen ja välillä häpeillen ihmisten kommentteja lahjoistaan. Suuren keskustelun siellä oli saanut kuva, jossa kehuttiin saajan olleen hyvin kiltti, kun oli saanut lahjaksi Guccia, MK:ta ja mitälie muuta merkkitavaraa. Naiset esittelevät sormuksiaan ja korujaan. Minulle tulee sellainen olo, että onko koko Suomi nykyään tuollainen. Kaiken täytyy olla merkkitavaraa ja kallista tai muuten saaja ei tunne itseään "kiltiksi" ja arvokkaaksi. Entä sitten kehtaako siellä enää antaa tavallisia lahjoja, vai pitääkö kaiken olla kallista designiä?

Minä olen sanonut miehelleni jo vihkisormuksen jälkeen, etten sitten toivo enää koskaan koruja. Minulle riittää nämä kauniit timanttiset kihla- ja vihkisormukset. Kaulakoruja minulla on, enkä jaksa koskaan edes vaihtaa niitä. En tahdo enempää koruja ja jos joskus tahdon, niin sitten mieluiten valitsen ne itse. Vaatteita tai laukkuja mieheni tuskin osaisi ostaa minulle. Miksi silti, kun katson tuollaisia kuvia muiden naisten saamista koruista, laukuista tai vaatteista, minulle tulee sellainen olo, että ovatko nuo muut olleet niin paljon "kiltimpiä" tai jotenkin "arvokkaampia" miehelleen, että he ovat saaneet tuollaisia lahjoja? 

Kun pohdin asiaa tarkemmin, tulen aina siihen tulokseen, että olisi imartelevaa tuntea saavansa mieheltään jotakin kallista, mikä olisi rakkaudella pohdittu ja annettu. Ovatkohan näiden naisten miehet tosiaan itse keksineet ja antaneet suurella rakkaudella nämä lahjat, vai ovatko naiset esittäneet toivomuksensa/vaatimuksensa hyvin selkeästi ja ovat osanneet kouluttaa miehensä niin hyvin, että jouluna tulee aina oikeanlaiset Guccit ja Korsit, moottoripyörät ja iPhonet? Vai kuuluuko tämä kalliiden lahjojen antaminen suomalaiseen kulttuuriin?

No, täällä Chilessä ei ole tapana antaa kalliita lahjoja. Täällä ei myöskään joulun alla kysytä toisilta, mitä nämä tahtoisivat tai kerrota toisille, mitä itse tahtoisi. Sitä pidetään epäkohteliaana. Minun mieheni ei tykkää ostaa lahjoja, joten saan joko suklaarasian tai jotakin hyödyllistä yhdessä valittua, kuten vaikka jääkaapin. Ei ole romanttista ei. Toisaalta taas jos puhelimeni hajoaa, mieheni ostaa minulle lahjaksi uuden, sellaisen kuin haluan. Jos matkustan Suomeen, saan lahjaksi vaikka lentoliput. Ne nyt vaan eivät osu välttämättä jouluun tai synttäreihin. 

Tänä vuonna menimme yhdessä ostamaan joululahjat ja mieheni ilmoitti jo siinä vaiheessa, ettei hän aio ostaa yllätyslahjoja, paitsi tietty Dominicille. Yllätyslahjojen puute ei ollut yllätys minulle...Tänä vuonna ostaisimme sellaisia asioita, joita tarvitsemme joulun jälkeen, kun lähdemme reissuun. Laittaisimme sitten ne paketteihin kuusen alle - ja tämäkin lähinnä siksi, että se on hauskempaa Dominicille.

Jouluun minun mielestäni kuuluu yllätykset - aikuisillekin! Siksi Suomesta lähetetyt paketit ovat minulle hyvin arvokkaita, sillä tiedän, että siellä on jokin yllätys minullekin, kun kerran mieheni niitä ei suosi. Säästän aina kaikki joulun alla tulleet paketit ja laitan ne kuusen alle jouluna. 

Facebookin "lahja-analyyseistä" inspiroituneena teen nyt tällaisen listauksen:

1. IHANIN JOULULAHJANI: Sain ihanimman joululahjani toisena joulupäivänä, kun posti toi äitini lähettämän paketin Suomesta. Paketissa oli suloinen vanha koira, ilmeisesti 50-luvulta. Rakastuin siihen heti!



2: TARPEELLISIN JOULULAHJANI: Tarpeellisin joululahjani on tietysti mieheltäni :D Sain teltan, itsestään täyttyvän retkipatjan sekä taittuvan mukavan puutarhatuolin. Minä taas annoin hänelle...yllätysyllätys....itsestään täyttyvän retkipatjan sekä taittuvan puurathatuolin! Näitä tarvitsemme tammikuussa, kun lähdemme telttailemaan. (Tämä oli muuten ensimmäinen joulu, jolloin en minäkään ostanut miehelleni jotakin yllätyslahjaa! Tämä oli myös ensimmäinen joulu vuosiin, kun en ostanut itselleni joululahjaa. Yleensä ostan jotain kivaa ja odotan sen paketin avaamista kovasti, koska tiedän siellä olevan jotakin oikein ihanaa.) 

3. TOIVOTUIN JOULULAHJANI: Pääsiäistiput! Ei ehkä ihan tyypillisin joululahja, mutta olen toivonut jo monta vuotta tavallisia pääsiäsitipuja, joita Chilestä ei saa. Nyt sain äidiltä kuusi pikkutipua. 



4: TUNNELMALLISIN JOULULAHJANI: Vesisade ja viileät päivät! Olin niin onnellinen, kun jouluaatto oli viileä ja joulupäivänä satoi melkein koko päivän! Oli ihanaa, kun voi polttaa kynttilöitä ja jopa kamiinaan laitoimme tulet.

5. MAUKKAIN JOULULAHJANI: Kummisedän suklaa- ja salmiakkipaketti.



6. NOSTALGISIN JOULUHETKENI: Kun avasin joulupäivän aamuna jääkaapin oven ja sieltä tuli tuttu joulutuoksu, jonka olin jo unohtanut: rosollin ja sen kastikkeen tuoksu! 



7. TUNNELMALLISIN JOULUHETKENI: Kun istuimme aattoaamuna Domskun huoneen lattialla ja pidin häntä kainalossani. Katsoimme Tonttu Toljanteria. Oli niin mukavaa olla pyjamassa ja katsoa perinteistä suomalaista miljöötä ohjelmassa.

8. JÄNNITTÄVIN JOULUHETKENI: Seurata Dominicin jännitystä, kun pukki hiippaili ikkunoiden takana.


Tänään on Suomessa vielä pyhäpäivä, mutta Chilessä on normaali työpäivä ja joulu on jo ohi. Kaupoista siivottiin pois joulukoristeet jo kaksi viikkoa ennen joulua! Joissakin kaupoissa oli joitain jämiä jäljellä. Aatonaattona kaupoissa ei ollut enää edes kalkkunaa eikä suklaarasioita saatavana! Kaikki huomio on jo kohdistettu uuden vuoden juhliin. Tämä on niin outoa, ettei katolisessa maassa anneta Jeesuksen syntymän juhlalle enempää merkitystä! Aattoyönä on illallinen ja ensimmäinen joulupäivä on pyhä. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole mitään jouluista. Itsenäisyyttä kuitenkin juhlitaan monta päivää joka vuosi ja uuden vuoden juhlallisuudet ovat loistokkaat.

Meillä soivat vielä joululaulut, joulukakkua on yhä jäljellä. Tänään söimme rosollin loppuun. Teen tonttuja seuraavaan ksityötapahtumaan myytäväksi...joten tästä perheestä eivät tonttuilut lopu edes jouluun!

19 kommenttia:

  1. Löysinpä kivan blogin, kun olen niin innokas matkakuumeen kourissa oleva nainen. Täällä on joulu loppumaisillaan ja uutta vuotta odotellessa. Kiinnostaa tuo spray, mitä se on? Suomessa sitä ei ole ainakaan kaupoissa näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellaista body sprayta, ei siis niin voimakasta kuin hajuvesi tai deodorantti. Täällä on jo lapsille myytävänä paljon erilaisia ja sellainen on lapsella oltava mukana joissakin päiväkodeissa ja kouluissakin! Tämä on Dominicin ensimmäinen ja hän saa suihkuttaa sitä vaatteisiin. Hän tykkää siitä kovasti, koska se on Hämähäkkimies 😂

      Poista
  2. Kai se on "kilpavarustelua" naisten kesken. Lapseni ovat aikuisia. En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan kysyn,mitä tarvitsevat ja hankin niitä. Toki joku pieni yllätys. Pyysin itselleni museokortin ja sain. Olen tosi tyytyväinen. Saan vuoden ajan elämyksiä. Toki vahvistui, että saan todellisen lahjan, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyy loppukesästä. (jos kaikki menee hyvin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kivaa, kun kysytään, mitä toinen tarvitsee, jotta lahja olisi mieluinen. Mutta sitä täällä ei tehdä, ainakaan mieheni suvussa. Joskus, kun mieheni tietää minun tarvitsevan joitakin asioita, hän saattaa kysyä, tahdonko mieluummin vaikka lenkkarit vai grillin, mutta se on aika harvinaista. Itse tykkään kuunnella muiden mieltymyksiä ja ostaa lahja sen mukaan. Tiedän esimerkiksi, että kälyni teki mieli yhtä tuolia, mutta mieheni tahtoi ostaa ilmapatjan, jotta käly voisi tulla mukaamme telttailemaan. Tiesin myös sen, että käly on puhunut ilmapatjojen ostamisesta jo pitkään, joten ihan kiva lahja kuitenkin. Onnea tulevalle isoäidille!

      Poista
  3. Ihana ja kiinnostava postaus - moni asia siellä eri tavalla. Kaikkea hyvää teille, ja onnellista uutta vuotta (kera retkipatjojen ja taittuvien puutarhatuolien). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lähdemme retkipatjoinemme ja puutarhatuoliemme kanssa erääseen ihanaan paikkaan meren rannalle toivottavasti kokonaiseksi viikoksi!

      Poista
  4. Teillä on ollut tunnelmallinen joulu ja todella kivoja lahjoja! Me mieheni kanssa ostamme toisillemme lahjan yleensä niin, että kun olemme yhdessä kaupassa, toinen saattaa valita itselleen jotain tarpeellista ja sanoa: mitä jos maksaisit tuon ostoksen. Näin olen "ostanut" miehelleni akkuporakoneen, josta hän edelleen kertoo ystäville, kuinka hyvän joululahjan on minulta saanut.
    Ymmärrän kyllä merkkilaukun tai korun lahjoittamisen, mutta miksi mennä niitä facebookissa esittelemään...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minustakin on vähän noloa esitellä merkkitavaroita Facebookissa. Jonkun hassun jutun voisin esitellä, sellaisen mistä ei tule leuhkimisen maku. Ja ehkä vielä omilla sivuilla tai hyvässä kaveriporukassa voisin näyttää hienoja lahjoja, mutta en monen kymmenentuhannen seuraajan jouluryhmässä. Itse asiassa se ryhmä on jo niin iso, että mitä tahansa sinne laittaa, niin saa mielenkiintoisia kommentteja osakseen...

      Poista
  5. Minä olen oikeastaan aika tyytyväinen ettei täällä ole virallisesti joulua,vaikka sitä kaipaankin.mutta ei ole tuollaista lahjastressiä,sen saamisessa tai antamisessa.
    Oli varmaan ihanaa saada tuttuja herkkuja Suomesta ,nam:) Ja hurjan hieno tuo Dominicin Batman-auto:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en varmaan kestäisi ilman joulua! Se on meidän perheemme kaunein ja eniten panostettu juhla. Silti kaipaan Suomeen, jossa kaikki panostavat jouluun enemmän kuin ihmiset Chilessä.

      Poista
  6. Minä ostan itse itselleni joululahjan, jos huvittaa. Ostan vaikka auton, jos entinen hajoaa. Ammatissani en tarvinnut Cuccia enkä merkkivaatteita, vaan pikemminkin pesun- ja kulutuksen kestävää denimiä. Olen eronnut, enkä enää tarkkaan muista, mitä olen joskus ennen muinoin saanut exältäni joululahjaksi. Anoppivainaalla oli tapana toivomustani, mutta ei ainakaan sitä ostanut, mitä toivoin, jätti aina hintalapun näkyville kaikkin lahjoihin, eikä "jaksanut" paperiin kääriä.Omat sukulaiseni eivät edes kysyneet.Tapansa kullakin. Aikuisilta lapsiltani saan jotakin pientä rakkaudella valittua ja lapsenlapsilta SUURELLA SYDÄMELLä ja PALJOLLA RAKKAUDELLA väkerrettyjä teoksia.(Vanhimmat heistä ovat vasta aloittaneet koulun.)Kirjat ovat rakkaimpia (joulu)lahjoja, niitä annan ja saan. Tiedän, miten tärkeitä siellä kaukana ovat Suomesta tulleet paketit, tutut tuoksut ja maut ja juhlarituaalit. Dominicille jää muistoksi äidin ja isän kanssa vietetyt ihanat joulut , jotka ovat hiukan erilaiset kuin muitten chileläisten. Ihanaa, että sinulla on vielä äiti ja kummisetä. Paras lahja on kuitenkin ne pienet kädet, jotka halaavat ja antavat sitä , mikä on tärkeintä eikä maksa mitään: rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, joulussa tärkeintä on lapsen ilo ja rakkaus! Ja lapselle on todella ihana antaa lahjoja.

      Poista
  7. Se tunnelmallisuus katsoessanne Toljanteria välittyi kuvastakin. Tämä oli ihana, hyvänmielen joulupostaus. Ja tiput hauska lahja. Ja tuo suloinen äitisi lähettämä koira vei minunkin sydämeni.

    Hyvää vuoden vaihdetta sinne. Yksi eniten mieleenjääneistä postauksistasi kertoi muuten juuri uudesta vuodesta ja siihen liittyvistä Chileläisistä tavoista.

    VastaaPoista
  8. Pakahduttava postaus. Kirjoitit asioista, jotka ovat pyörineet omassakin mielessäni.

    Niin paljon ajatuksia, että laitan ne ranskalaisilla viivoilla ilman tärkeysjärjestystä:

    -Kun asuin Etelä-Amerikassa, ostoksia piti miettiä tarkkaan. Mm. elektroniikka ja huonekalut olivat todella kalliita.

    Kun muutimme uuteen vuokra-asuntoon ja sinne piti ostaa jääkaappi, olimme 2 kk ilman, koska varat eivät riittäneet.

    Tuolloin oli kesä kuumimmillaan ja välillä ostin huoltoasemalta jääpussin, jonka tyhjensin tiskialtaaseen. Sinne laitoin sitten perään tuotteen, jonka halusin kylmemmäksi, kun vaikkapa mehupurkin.

    Olimme myös 2 kk ilman sänkyä ja nukuimme rikkinäisellä ilmapatjalla. Heräsimme monta kertaa yössä pumppaamaan lisää ilmaa patjaan.

    Lopulta ostimme sängyn ja jääkaapin luottokortilla, jota maksoimme vuoden pois.

    Miksi näin? Olimmeko pienituloisia? No emme. Palkan perusteella kuuluimme keskiluokkaan. Olimme siis etuoikeutettuja.

    Eläminen oli vain todella, todella kallista. Jos eteenpäin pääseminen elämässä tarkoitti materian keräämistä ympärilleen, sisustuslehdestä repäistyä kotia ja vaikkapa uutta autoa, sitä olisi yhtä hyvin voinut masentua ja tuntea itsensä epäonnistuneeksi. ;)

    Viitseliäisyydellä ja kärsivällisyydellä sain pikkuhiljaa kaunistettua kotiamme. Pikkuhiljaa. Tavara siellä, tekstiili täällä. Se ilo, kun löysin valkoisen rottinkikorin! Tai uudet valkoiset tyynynpäälliset!

    Paikalliset kehuivat kotiamme, suomalaisille en paljoa kehdannut näytellä kuvia kodistamme. Ajattelin sen näyttävän vaatimattomalta.

    Netissä katselin kuvia suomalaisista maalaisromanttisista kodeista. Ne oli valovuoden päässä omasta todellisuudestani. Välillä kirpaisi. Kunpa minäkin. Minullekin.

    Kateellisuutta se ei ollut, vaan ennemminkin turhautumista siihen, kuinka vaikeaa kauniita ja romanttisia sisustusjuttuja tai huonekaluja oli saada omasta ympäristöstäni.

    -Kun menin naimisiin, ehdotin miehelleni, että mitäpä jos saisin timanttikorun aina synnytyksen jälkeen. Asuin tuolloin vielä Suomessa ja siellä tämä olisi ollut toteuttamiskelpoinen idea. No, kun esikoinen syntyi Etelä-Amerikassa, rahat meni pesukoneeseen (jälleen vuoden osamaksuilla). Se oli uusi todellisuus se. ;)

    Oma pesukone parvekkeella (muovi suojana sadesäällä), oli ylellisyyshyödyke. Iloitsin siitä. :)

    -Iän myötä arvostus itsetehtyjä lahjoja kohtaan on noussut. Säästän huolella kaikki käsityönä tehdyt lahjat. Vuosien vieriessä niistä on muodostunut aarteita minulle.

    -Eräs tuttavani on miljonääri. Hän voisi helposti tilata lahjat netistä. Tai vaikka pyytää sihteeriä etsimään sopivat lahjat.

    Sen sijaan hän tekee lahjat itse. Lentokoneessakin hänellä on virkkukoukku, puikot ja langat mukana.

    Nämä lahjat merkitsevät minulle todella paljon. Tulee tunne, että perheeni on niin tärkeä hänelle, että hän haluaa nähdä vaivaa lahjan eteen.

    -Emme osta mitään yllätyslahjoja mieheni kanssa. Sovimme etukäteen, mitä kannattaa ostaa. Kun budjetti on rajallinen, mieluummin nappiostos kuin huti. Tänä jouluna hankin itse lahjani ja avasin paketin jouluaattona lasten silmien edessä -lahjaperinne on meillä lähinnä lapsia varten.

    -Minua viehättää korulahjat jatkumona. Olen itse saanut suvun perintökoruja lahjaksi ja haluan jatkaa tätä ihanaa ja tunnearvoltaan suurta perinnettä. Kaikki koruni jonakin päivänä siirtyvät lapsilleni ja heidän jälkeläisilleen.

    Haaveissa olisi arvokkaampi koru kullekin lapselle. Jos heillä on tulevaisuudessa rahasta tiukkaa, korun voi realisoida.

    Kiitos blogistasi! <3

    VastaaPoista
  9. Toivon (ja uskon) todella, että nuo ylettömän ylelliset lahjatoiveet (=vaatimukset) (saman kuvan varmasti näin ja meinasin kuolla myötähäpeästä) ovat ok vain tietynlaisilla ihmisillä. En usko, että suomessa ollaan siihen menty! Kukin tietysti tyylillään, mutta huh, mielummin villasukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukat ovatkin ihanat! Minulle ne ovat ylellisyystuote, suomalaiset kunnolliset villasukat....aah!

      Poista
  10. Meillä oli heti tyttö sanonut että pojalle vain kaksi lahjaa. Hän ei halua opetaa poika siihen että tulee kamalan paljon lahjoja. No mummihan totteli osti yhden ison dublopaketin ja muumi astiaston niin oli äiti ja poika iloinen. Miehen kanssa emme yleesä osta ku muutaman lahja nyt osti jotai kirjoja ja vatetta. Mieheni oli tehnyt todella yllätyksen ( näin ei ole ikinä ennen käynyt osti minulle ihanan timantti sormuksen ) meillähän tule 30 vuotta elokussa kun ollaan oltu naimisissa niin senkin kunniaksi. Minä oli puota sohvalta kun avasin ja hän oli varannut Rodoksen matakan 2.5 2 viikkoa oli kyllä jymy yllätys. Olimehan hää matkalla silloin 2 viikkoa Rodoksella. Miun mies edeleen rakastaa miuta <3 <3

    VastaaPoista
  11. Kiva lukea muiden joulutavoista. Asun itsekin jo 20 vuotta ulkomailla Sveitsissä, mutta meidän joulu on hyvin Suomalainen. Suomalainen joulukinkkukin saadaan paikalliselta lihakauppiaalta. On perehtynyt asiaan ja osaa valmistaa sen tosi hyvin! Riisipuuro, rosolli, laatikot ja tortut kuuluvat myös joulun ruokiin. Lapset ovat jo 10 ja 12 ja pukkia meillä enää käy. Koko perhe kokoontuu parin vuoden välein tänne meille. Lapseni eivät myöskään toivo lahjoja. Tänä vuonna saivat 4 ja olivat tosi tyytyväisiä. Kirjoja ja DVD-sarjoja. Poika jopa sanoi, että toivoo ensi vuonna pelkästään kirjoja! Mitään tietokoneoeljä, kännyköitä ym. emme lahjaksi anna. Kuulumme myös Sveitsin mittakaavassa varakkaisiin, mutta lapsemme eivät ole koskaan materiaan hukkuneet (matkustamme kyllä sitten tosi paljon ja asumme hyvissä hotelleissa).

    VastaaPoista